Pääkirjoitukset

Ara-päätös oli työvoitto kaupungille

Hiljattain kuultiin hyviä uutisia Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aralta, joka pyörsi kelkkansa ja päätyi sittenkin rahoittamaan Iittalan hyvinvointikeskusta.

Se on melkoinen työvoitto Hämeenlinnalle, sillä tänä vuonna Aran painotukset olivat syrjäytyvien nuorten, mielenterveyskuntoutujien ja kehitysvammaisten asunnoissa. Vanhushankkeet eivät mahtuneet tuettavien kohteiden joukkoon.

Kaikesta päätellen Ara piti Iittalan hanketta siis niin uraauurtavana ja edistyksellisenä, että katsoi sen vuoksi periaatteitaan läpi sormien. Se on niin harvinaista, että harva uskalsi sitä edes odottaa.

Hämeenlinna kulkee tällä hetkellä vanhustenhuollon tilarakentamisen etujoukoissa. Iittalan suunnitelmat kuulostavat varsin toteuttamiskelpoisilta.

Mullistavinta Iittalan hyvinvointikeskuksessa on se, etteivät sen asukkaat joudu kunnon heiketessä ja palvelutarpeen kasvaessa muuttamaan uuteen paikkaan, vaan hoiva tulee heidän luokseen. Se on mahdollista tehostetussakin hoivassa, kun asunnot keskittyvät samalle alueelle ja ne on suunniteltu monenlaisiin tarpeisiin.

Toimivien asuntojen lisäksi keskukseen tulee yhteisöllisiä tiloja, mahdollisesti jopa uima-allas, joka toisi alueelle myös nuoria käyttäjiä.

Hyvinvointikeskuksen rakennuttaa Hämeenlinnan vanhusten asuntosäätiö. Samanlaista keskittymää on kaavailtu myös Lammille, jossa se korvaisi viime syksynä lakkautetun Lammin sairaalan vuodeosastot.

Säätiö on harkinnut uutta vanhusten vuokrataloa myös Renkoon, mutta suunnitelma on toistaiseksi hyllytetty.

Iittalan kaltaisia hyvinvointikeskuksia rakennetaan tulevaisuudessa varmasti muuallekin Suomeen. Valmistuttuaan keskusta tullaan katsomaan kauempaakin.

Aina ei ole ollut näin.

Kauaksi on tultu niistä vuosituhannen vaihteen ajoista, kun Hämeenlinnan vanhustenhuolto oli valtakunnallinen puheenaihe. Vuorentaan vanhainkoti esiteltiin julkisuudessa häpeäpilkkuna, jossa vanhuksia makuutettiin epäkäytännöllisissä ja ahtaissa tiloissa.

Sen jälkeen kaupunkiin on valmistunut uusi Voutilakeskus ja Keinusaaren vanhuskampus yksityisine ja kunnallisine toimijoineen. Iittalan ja Lammin hyvinvointikeskukset ovat luonteva jatkumo tälle kehitykselle.

Uudenaikaiset ja monikäyttöiset tilat mahdollistavat hyvän vanhustenhuollon. Pelkät seinät eivät kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös osaavia käsiä.

Kaupungin täytyy huolehtia jatkossakin siitä, että kaikissa sen tilaajavastuulla olevissa vanhustenhuollon yksiköissä on riittävä määrä pätevää henkilökuntaa.

Valtakunnallisista suosituksista ei ole varaa tinkiä, sillä hyvä maine ei ole itsestäänselvyys. Sen Hämeenlinna on saanut oppia kantapään kautta.