Pääkirjoitukset

Arhinmäeltä tärkeitä linjanvetoja

Jos suomalainen huippu-urheilu odottaa valtiolta kymmenen miljoonaa euroa lisää rahaa, se odottaa sitä turhaan. Näin linjasi kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) tiistain toimittajatapaamisessa Helsingissä.

Ministeri otti sanoillaan selvän kannan huippu-urheilun muutosta pohtineen työryhmän esityksiin. Muutosryhmä laski lisärahan tarpeeksi 15 miljoonaa euroa, Arhinmäen laskuissa yhteiskunnan osuus tästä olisi kaksi kolmasosaa.

Tästä eteenpäin on vähän tilaa keskustella valtion osuudesta. Arhinmäellä oli aikaa miettiä, minkä kannan hän ottaa muutosryhmän esityksiin, joten hänen sanojaan ei voi tulkita hetken mielijohteen tokaisuksi.

Jos muutosryhmä pitää kiinni ideoistaan, on huippu-urheilun rahoituksessa tasan 15 miljoonan euron aukko. Se on paikattavissa näillä näkymillä vain yksityistä sponsorirahaa kasvattamalla.

Ministeri veti sen verran tiukkaa linjaa, että muutosryhmän raportin punainen lanka on hyvää vauhtia katoamassa.

Arhinmäki on saanut rapaa niskaansa korkeakulttuurin edustajilta. Hänen kimpussaan ovat olleet muun muassa kapellimestari Esa-Pekka Salonen ja laulaja Karita Mattila.

Myös kulttuurista vastaavasta ministeristä on tehty huippu-urheilun ja lempilajinsa jalkapallon edunvalvoja. Paljastavaksi teoksi on laskettu yksin se, että hän ei ole ollut paikalla korkeakulttuurin korkealle rankkaamissa tilaisuuksissa.

Vasemmistoministeri tukee kyllä urheilua, mutta ei huippu-urheilua. Hän kasvattaa urheiluseurojen tukea ensi vuonna 3,8 miljoonalla eurolla. Tavoitteena on saada suomalaiset lapset ja nuoret liikkumaan.

Urheiluministeri näyttää olevan paremminkin liikuntaministeri.

Tukipotti, joka sisältyy valtion ensi vuoden budjettiesitykseen, on lopulta sangen pieni: siitä on turha odottaa suurta piristysruisketta lasten ja nuorten liikuntaharrastuksille.

Se on kuitenkin selvä kädenojennus, teko suurien puheiden sijaan, myös kansanterveydelle. Arhinmäki liputtaa innostavasti liikunnallisen elämäntavan puolesta.

Ja kun kansa harrastaa urheilua, joukosta pomppaa esiin lahjakkuuksia, joilla on mahdollista nousta lukemattomissa lajeissa kansainväliselle huipulle asti.

Kunnat ovat tässäkin asiassa paljon vartijoina. Arhinmäki karsastaa kuntien liikuntapaikoista perimiä maksuja ja hän myös muistutti, että hyväkuntoisille urheilukentille ei ole enää vapaata pääsyä, koska ne on aidattu.

Kuntien päättäjiäkin on ymmärrettävä. Urheilukentästä tulee hetkessä lähes perunapelto, jos siellä ajetaan kilpaa autoilla yön pikkutunneilla. Kenttiä aidataan kuntalaisten yhteisen omaisuuden suojelemiseksi.

Lasten ja nuorten urheilu kaipaa yhä lisää tukea. Monille perheille kalliit lajit – kuten jääkiekko – ovat liian raskas taakka. Millä keinoilla huolehditaan, että jokainen lapsi voi harrastaa mieleistään urheilulajia? Kysymykseen ei Arhinmäelläkään ole vastausta.