Pääkirjoitukset

Arki otti historian haltuunsa

Koulu on Suomen historian merkittävin asia.

Näin vastasi ylivoimainen enemmistö, kun tutkijat kysyivät kansalta suhtautumista historian tapahtumiin.

Tarkemmin sanottuna kärkeen nousivat oppivelvollisuus, peruskoulu ja ilmainen koulutus. Vasta niiden jälkeen tuli talvisota, jota moni varmaankin olisi mutu-tuntumalla veikannut ykköseksi.

Muutoinkin kysely yllätti. Suomalaisten historiakäsitys ei näytä olevan ollenkaan niin sota- ja suurmieskeskeinen kuin on kuviteltu tai kuin markkinoille tulevien historiateosten sisällöstä voisi päätellä.

Tutkimuksen tuloksena syntynyt kirja Suomalaiset ja historia julkaistiin maanantaina.

Eri sukupolvien historiakäsityksessä on tietenkin eroja. Tutkimusta vetäneen professori Pilvi Torstin mukaan nuorilla ei näytä olevan tarvetta rakentaa sodista sellaista kansallista sankarikertomusta, joka vähättelee ikäviä ja ristiriitaisia piirteitä.

Vanhempien tulkintaa sotien merkityksestä nuoret eivät kiistä, mutta näkevät asiat silti toisin, omista kokemuksistaan lähtien.

Silti historian avainkokemukset ovat nuorillekin väkivaltaisia. Suomen käymien sotien sijaan vain ovat astuneet terrorismi ja kouluampumiset. Ne ovat vaikuttaneet kokonaisen sukupolven mielenmaisemaan murheellisen voimakkaasti.

Kaiken kaikkiaan suomalaisten mielestä historian merkittävimmät asiat ovat kuitenkin hämmästyttävän arkisia. Olennaisimpina kehityslinjoina nähdään tavallisen ihmisen arkielämän muuttuminen 1950-luvulta lähtien sekä hyvinvointivaltion rakentaminen.

Todennäköisesti arkisuuden korostuminen liittyy myös kansalaisten omaan historiaharrastukseen. Sota- ja suurmieshistorian sijasta suomalaiset harrastelevat sukututkimuksen tai kotiseutuhistorioiden parissa.

Toisin on akateemisten tutkijoiden kanssa. He suoltavat edelleen tarmokkaasti sota- ja suurmiestyypin tutkimuksia. Niille riittää ilmeisesti kysyntää, mutta arjen historiaa käsitteleviä teoksia, joita muualla Euroopassa julkaistaan vilkkaasti, kirjoitetaan meillä vielä harvakseltaan. Kysyntää niillekin ilmeisesti olisi.

Vuosikymmeniä on pidetty yllä käsitystä Suomen historiasta selviytymiskamppailuna, jossa urheuden, onnen ja viisaiden johtajien avulla pieni maa on kuin onkin onnistunut torjumaan sitä kohti suunnatut hyökkäykset.

Kenties pitkä rauhan kausi on viimein muuttanut tätä käsitystä, ja suomalaiset ovat oppineet arvostamaan historiassaan entistä enemmän rauhanomaisia saavutuksia. Naisten ja miesten yleinen äänioikeus, peruskoulu ja hyvinvointiyhteiskunta ovat omalla tavallaan sankaritekoja, eivät torjuntavoittoja vaan oman aktiivisen työn tuloksia ja ylpeyden aiheita siinä kuin sodatkin.

Sitä surullisempaa onkin nähdä, miten huonosti meillä nyt näyttää olevan varaa pitää huolta koulutuksesta ja hyvinvointipalveluista. Torjuntataistelua joutuvat nyt käymään sotilaiden sijasta opettajat ja perushoitajat.