Pääkirjoitukset

Arvostella saa, ainakin todennetuilla perusteilla

Tuuli- ja ydinvoima ovat energian tuotantomuotoja, joilla molemmilla on kiihkeät kannattajansa ja vastustajansa.

Perusvoimaa tuottava ydinvoimalaitos ei ole tuotantomuotona mitenkään riskitön, eikä käytetyn ydinjätteen loppusijoitus syvälle kallioon ihastuta ajatuksena oikeastaan ketään.

Paremman vaihtoehdon puutteessa näin aiotaan kuitenkin Eurajoen Onkalossa toimia.

Pallografiittiraudasta ja kuparista valmistettujen loppusijoituskapseleiden pitäisi kestää tiiviinä vähintään satatuhatta vuotta. Kapseleiden kehittäjät eivät ole näkemässä, kestävätkö kapselit todella pohjaveden hyvin pitkäaikaisen vaikutuksen sekä mahdolliset mekaaniset rasitukset.

Tuulivoimalla on niin ikään omat vastustajansa.

Jo vuosia tuulivoimaloita on vastustanut julkisesti esimerkiksi demareista perussuomalaisiin loikannut ”työmies” Matti Putkonen, ydinvoiman tunnettu puolestapuhuja.

Viime viikolla Putkonen esitteli uuden perustelun vastustaa tuulivoimaa. Putkonen toi erityisesti esiin tuulivoimaloiden aiheuttamat infraäänet, joita ei voi kuulla, mutta jotka ihmiskeho voi aistia.

Iltalehden haastattelema Putkonen vetosi asiassa myös eläinmaailmaan. Putkosen mukaan lepakot voivat räjähtää infraäänisykkeen ansiosta, kun ne lentävät 10-20 metrin päässä tuulivoimaloista.

Putkosen huolimaton sanavalinta herätti laajaa hilpeyttä mediassa, vaikka ilmanpaine-ero voi ilmeisesti koitua lepakon kuolemaksi.

Mutta mistä lähtien perussuomalaisten ”työmies” ja ydinvoimalobbari on ollut huolissaan lepakoista vai tarkoittiko esimerkki pelkästään sitä, että infraäänisykkeellä saattaa olla vaikutuksia myös ihmiseen?

Suomen tuulivoimayhdistys arvosteli Putkosen julkisuudessa esittämiä väitteitä tuulivoimasta absurdeiksi ja tyrmäsi ne tutkimuksilla. Niitä tosin on toistaiseksi kovin vähän.

Tuulivoimaloita voi kritisoida myös perinteisemmin. Niillä on meluhaittansa ja maisemahaittansa, eivätkä tuulivoimalat toimi markkinaehtoisesti.

Tuulivoiman syöttötariffisopimukset syövät suomalaisten veroeuroja tiukassa taloudellisessa tilanteessa, jossa niitä tarvittaisiin kipeästi muualle. Kustannustehokkuus loistaa poissaolollaan.