Pääkirjoitukset

Aselepo luo toivoa Lähi-itään

Tulitauot ja aselevot eivät juuri koskaan ole osoittautuneet kovin pitkäikäisiksi levottomassa Lähi-idässä. Israelilaiset ja palestiinalaiset ovat sotineet jo vuosikymmeniä. Välillä on eletty tovi rauhallisissa oloissa, mutta toisilleen vihamieliset ja leppymättömät osapuolet ovat aika-ajoin aloittaneet väkivallan. Pienet nujakat ovat helposti riistäytyneet verisiksi yhteenotoiksi. Sotatila on ollut monin verroin helpompi aloittaa kuin lopettaa.

Tästä huolimatta Lähi-itää kannattaa ja pitää yrittää rauhoittaa. Keskiviikkoiltana Gazaa pesäpaikkanaan pitävä Hamas ja Israel sopivat Kairossa aselevosta. Muutaman kuukauden kestäneet taistelut käytiin ohjuksin, ilmaiskuin ja tykistöllä. Varsinaista maasotaa selkeine rintamalinjoineen ei ollut, joskin Israelin armeija eteni Gazaan tuhoamaan palestiinalaisten ja Hamasin huollolle elintärkeätä tunnelien verkostoa. Se rakennettiin israelilaisten toimeenpaneman Gazan saarron takia.

Taistelujen hinta on hirvittävä. Sotatoimissa on kuollut yli 2 000 palestiinalaista ja kuutisenkymmentä israelilaista. Puolisen miljoonaa palestiinalaista on joutunut pakenemaan hävitetyistä kodeistaan, koska sadoittain gazalaisia kerrostaloja pommitettiin maan tasalle.

Erityisen ikävä piirre Gazan taisteluissa on ollut se, että sotatoimet koskettavat alueen siviiliväestöä. Hamasin sotilaat piilottelevat kaupungissa ja ampuivat sieltä keveitä rakettejaan, joiden tuhovoima ei ollut millään tavalla merkittävä. Israel puolestaan sai niistä mielestään hyvän syyn ja oikeutuksen pommittaa Gazaa. Vaikka sen sotilasjohto ja poliitikot korostivat operaation iskevän Hamasiin, osumatarkkuus ei osoittautunut kovin hyväksi, mistä kertoo siviiliuhrien suuri määrä.

Egyptin välittämissä neuvotteluissa syntyneen aselevon kestävyyttä on sen alkupäivinä vielä vaikea arvioida. Vihollisuudet jatkuvat, vaikka aseet vaikenivat. Jos rauhantila osoittautuu kestäväksi, Gazassa alkaa mittava jälleenrakennustyö, joka on mahdollista vain ulkopuolisen avun turvin.

Sitä ennen, välittömästi aseiden vaiettua, on kansainvälisen humanitaarisen avun aika. Rauniokaupungin elinolot ovat juuri nyt sietämättömiä, mikään ei toimi, koska infrastruktuuri tuhoutui sähkönjakelua myöden. Nälkä ja sairaudet pesivät puutteellisissa oloissa ja sairaanhoitoa tarvitsevien joukko on suuri.

Tulitauko ja aselepo ovat vasta pieniä askeleita, tosin hyviä ja välttämättömiä, kohti vakaita oloja. On ilmeistä, etteivät palestiinalaiset ja israelilaiset vieläkään kykene keskenään sopimaan kestävästä rauhasta. Oman pitkän varjonsa koko maanosaan heittää myös Syyrian sisällissota, jossa rauhaa ei edelleenkään ole näköpiirissä.

Sen tähden rauhaa alueella on edistettävä kansainvälisin voimin. YK:n rooli on avainasemassa, jos aselepo osoittautuu kestäväksi. Maailmanjärjestö lienee ainoa taho, joka nauttii edes jonkinasteista luottamusta kriisin osapuolten keskuudessa.