Pääkirjoitukset

Aseväkivalta on polttava kipupiste Yhdysvalloille

Orlandon joukkosurma on poikkeuksellisen järkyttävä monista syistä. Ensimmäinen on paikka ja teon ilmeinen viharikoksen luonne.

Ampujan on kerrottu raivostuneen homoseksuaaleille nähtyään kahden homomiehen suutelevan Miamissa. Tieto on uskottava, koska se perustuu tekijän isän kertomukseen.

Ampujan afganistanilaisesta taustasta ja mahdollisista yhteyksistä Isis-äärijärjestöön on sitä vastoin vaikea päätellä mitään.

Presidentti Barrack Obama kutsui tekoa sekä viharikokseksi että terroriteoksi.

Yhdysvallat on onnistunut pitämään Isis-järjestön uhkan tähän asti pääasiassa ulkoisena. On varottu sellaista ajatustakin, että terrorismin uhka olisi sisällä – ja vieläpä syvällä – amerikkalaisessa yhteiskunnassa.

Syyskuun yhdennentoista terroriteot saivat amerikkalaiset vannomaan, että mitään vastaavaa ei päästetä koskaan tapahtumaan.

Uhka ei kuitenkaan ole väistynyt. Juuri nyt ensimmäinen kysymys koskee terrorismin sulkemista pois Orlandon ampujan motiiveista.

Ilmeisesti hän oli jonkinlainen Isisin myötäilijä. Hänellä oli turvallisuuskoulutus, ja lisäksi FBI oli pitänyt häntä tarkkailussaan. Tämä kaikki hämmentää.

Äärijärjestö Isis tekee sosiaalisessa mediassa kaikkensa saadakseen ”kunnian” kammottavasta murhatyöstä. Ainoa tarkoitus on levittää pelkoa.

Yhtä epätoivoinen on republikaanien Donald Trumpin yritys käyttää murhenäytelmää poliittisesti hyväkseen sanomalla ”tätähän minä olen sanonut”.

Valkoiseen taloon havittelevan Trumpin on arvioitu hyötyvän poliittisesti joukkosurmasta. Se olisi surullista.

Syyllisen hakeminen Trumpin tapaan ulkoa on klassinen tapa kääntää huomio pois läheltä.

Amerikkalaiset ampuvat toisiaan hengiltä jatkuvasti, eikä siihen tarvita minkäänlaista ulkopuolista vaikutusta.

Kouluampumiset ovat olleet jo vuosia kammottavan usein toistuvia aseväkivallan luvatussa maassa. Nyt paikka oli erilainen, mutta perusasia sama: luodit kylvivät kuolemaa.

Väkivaltaan on lukuisia syitä, mutta vain yksi nousee säännöllisesti esille. Aselakien tiukentamista vaaditaan aina, kun ihmisiä kuolee. Pian asia kuitenkin vaietaan – kuoliaaksi – koska liian moni amerikkalainen pitää aseen kantamista kansallisena perusoikeutenaan.