Pääkirjoitukset

Asevelvollisuus pitää pintansa

Yli 12 000 asevelvollista aloitti maanantaina varusmiespalveluksensa eri varuskunnissa. Suurimmat määrät alokkaita ottavat koulutettavakseen maavoimien Karjalan ja Kainuun prikaatit, molemmat yli 2 000 tulevaa sotilasta. Parolannummen Panssariprikaatin pääportista Hattulassa marssi eilen sisään yli tuhat alokasta. Naisia tämän kesän saapumiserässä on kaikkiaan noin 360 vapaaehtoista.

Suomessa on, vastoin kuin monissa muissa maissa yleinen asevelvollisuus. Emme ole ulkoistaneet maanpuolustustamme sotilasliitoille eikä siitä vastaa myöskään ammattiarmeija. Naapurimaa Ruotsikin purkaa asevelvollisuusarmeijaa, sulkee varuskuntia ja luottaa ammattilaisiin.

Maanpuolustuksen organisoinnista vallitsee varsin yhtenevä käsitys niin poliittisten päättäjien kuin kansalaistenkin kesken. Ammattisotilailla on varmasti omat mielipiteensä näistä asioista, mutta he eivät avoimesti politikoi, vaan mukautuvat toteuttamaan eduskunnan tahtoa. Toki he pyrkivät vaikuttamaan päättäjiin, mutta marssijärjestys on silti selvä.

Suomi pysyttelee sotilasliittojen ulkopuolelle ja vastaa itse uskottavasti alueensa puolustamisesta. Maassa on yleinen asevelvollisuus, jonka kestäessä koulutetaan joukkoja sodanajan tehtäviin. Puolustuskykymme nojaa tukevasti koulutettuun reserviin.

Aika-ajoin meillä käydään vilkasta puolustuspoliittista keskustelua ja punnitaan eri vaihtoehtoja. Ammattiarmeijalla ja sotilaallisella liittoutumisella on puoltajansa, samoin vapaaehtoisuuteen perustuvalla asepalveluksella.

Toistaiseksi mennään eteenpäin vanhoilla eväillä. Nykymalli mielletään tarkoitustaan vastaavaksi ja kustannustehokkaaksi. Vapaaehtoisen asepalveluksen epäilijät korostavat, ettei tulijoita enää riittäisi läheskään nykyisiä määriä ja reservi kuihtuisi ajanolon epäuskottavan pieneksi.

Yleinen asevelvollisuus ei tietenkään ole tasa-arvoinen, koska asepalvelus on naisille vapaaehtoinen. Tosiasiassa ei se ole pakollinen miehillekään, sillä armeijan voi jättää väliin, jos sitä todella haluaa.

Puolustusvoimat ei oikeasti enää edes halua riveihinsä aivan jokaista miestä, ei etenkään tavalla tai toisella vajaakuntoisia. Ensimmäisen karsinnan tekevät kuntien terveyskeskuslääkärit, joilla on parempi ja pitkäaikaisempi tuntemus nuorukaisiin kuin puolustusvoimien lääkintähenkilöstöllä.

Aseellisen palvelun vaihtoehtoina ovat aseeton tai siviilipalvelus. Asepalveluksen pituudellekin on kolme vaihtoehtoa, nykyisin 165, 255 tai 347 vuorokautta. Tarjotin on siis varsin kattava.

Mutta niistä, jotka normaaliin asepalvelukseen vielä tulevat, armeija haluaa pitää visusti kiinni ja kouluttaa heistä sotilaita . Ei ole kenenkään etu, että aivan liian monen palvelus keskeytyy joko määräajaksi tai pysyvästi.

Asevelvollisuusajassa on myös hyvät puolensa, vaikka se koulutus- tai uraputken hetkeksi katkaiseekin. Armeijassa opituilla tiedoilla ja taidoilla, esimerkiksi johtajakoulutuksella, on edelleen käyttöä monissa siviiliammateissa ja elämässä yleensä.

Päivän lehti

22.1.2020