Pääkirjoitukset

Askel kohti uutta sotea

Pitkään ja hartaasti valmisteltu, useaan kertaan uudelleen neuvoteltu, sote-ratkaisu syntyi vihdoin.

Tosin edelleenkin on kysymys vain sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen päälinjauksista. Monet yksityiskohdat odottavat yhä ratkaisuaan.

Jos eduskunta hyväksyy sote-järjestämislain, yksittäinen kunta ei enää päätä sosiaali- ja terveyspalveluidensa järjestämisestä. Sen sijaan se voi edelleen tuottaa noita palveluita joko yksin tai kuntayhtymässä.

Palvelujen järjestämisestä vastaa suuri sote-alue. Niitä on Suomessa viisi. Kanta-Häme kuuluu Tampereen sote-alueeseen, joka ulottuu aina Seinäjoelta Lahden seudulle saakka.

Sote-alueesta tulee kuntayhtymä, jonka hallinnossa kunnilla on edustuksensa. Miten pienen kunnan ääni siellä kuuluu, siitä ei vielä ole tietoa.

Ratkaisun synnyttyä peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) vakuutti, että lähipalvelut säilyvät nimensä mukaisesti ihmisten lähellä. Eri asia sitten on, miten ne määritellään.

Toisaalta juuri sosiaali- ja terveysministeriksi noussut Laura Räty (kok.) muistutti, ettei ratkaisusta synny hyötyjä, ellei palveluita keskitetä. Tämä tarkoittanee ainakin sitä, että esimerkiksi sairaalat erikoistuvat.

Jokainen sairaala ei poista suonikohjuja tai tee lonkkaleikkauksia.

Viiden sote-alueen ratkaisu ei ole yllätys. Siitä hallitus sopi keväänkorvalla opposition kanssa. Ilmankos ratkaisu sai nyt poikkeuksellista ylistystä myös yleensä niin ärhäkältä oppositiolta.

Kevään sovun jälkeen ryhdyttiin miettimään, mitä viiden sote-alueen järjestämisvastuu käytännössä tarkoittaa.

Juhannukseksi luvattu ratkaisu viivästyi viikolla tiettävästi kokoomuksen ja demarien kiistellessä siitä, mikä on yksityisten palveluntuottajien asema uudessa ratkaisussa.

Nyt päädyttiin siihen, että järjestämis- ja tuottamisvastuu on julkisella puolella, mutta yksityisiä palveluita voidaan ostaa kuten tähänkin asti.

Yksityiset palveluntuottajat ovatkin jo ilmaisseet pettymyksensä, etteivät päässeet aivan samalle viivalle julkisten organisaatioiden kanssa.

Tavallinen tallaaja pohtii ensimmäisenä, miten ratkaisu vaikuttaa omiin palveluihin.

Ainakin heti tuoreeltaan vakuutettiin, että usein käytettävät palvelut pysyvät lähellä, kun taas harvemmin tarvittavia kuten sydänleikkausta tai lastensuojelun erityispalveluita voi joutua hakemaan kauempaa.

Ratkaisu vaikuttaa järkeenkäyvältä, kun tiedetään, että rahat ovat vähissä ja vanhenevat ikäluokat tarvitsevat yhä lisää palveluita.

Käytännön toteutukseen on silti vielä matkaa. Paikallistasolla varmasti käynnistyvät keskustelut siitä, millaisella porukalla palveluita tuotetaan.

Toivottavasti siinäkin järki voittaa ennen kuin sote-ministeriön tarvitsee puuttua peliin. Sellainen perälautahan lakiin on nyt tulossa.