Pääkirjoitukset

Avoimet ovet Suomen tietoturvassa

MTV3:n uutiset kertoi torstaina ulkoministeriöön kohdistuneesta verkkovakoilusta. Paljastus oli isänmaallinen teko. Kansainvälinen taistelu tietokanavien ja samalla tiedon herruudesta koskee myös Suomea.

Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusvirasto NSA ei ole ainoa paha urkkija kybermaailmassa, vaan asialla on ties miten paljon muitakin.

Kohteeksi joutui ulkoministeriön tiedostoja, jotka eivät ole kaikkein arkaluontoisimpia. Mikään ei takaa, ettei tarkoituksena ollut kaivella todella tulenarkoja, kansainvälisiä suhteita ja Suomen turvallisuutta koskevia asioita.

Verkkovakoilu ehti jatkua vähintäänkin joitakin vuosia. Se antaa karmean kuvan Suomen tietoturvan tasosta. Ulkoministeriössä on eletty vuosia housut kintuissa avoimien ovien päiviä.

Suomi näyttäytyy mieluusti ulospäin tietotekniikan mallimaana. Nyt koko maailma tietää, että emme ole millään muotoa ainakaan tietoturvan edelläkävijä.

Toistaiseksi vain supistaan siitä, kuka tai mikä on käynyt tutkimassa ulkoministeriön tiedostoja. Ensimmäisinä mainittiin itänaapuri Venäjä ja sitä vielä mahtavampi valtio, kommunistinen Kiina. Varmuutta asiaan saadaan tuskin koskaan. Voitaneenkin vain veikkailla, että asialla on ollut valtio tai ”valtiollinen toimija”.

Suomi on ollut mitä ilmeisimmin suoranainen portti länteen esimerkiksi koko maailmaan vaikutusvaltaansa ahnaasti levittäville kiinalaisille.

On pidettävä huolta, että portti pysyy kiinni tai ainakin tiukassa valvonnassa.

Pelissä on Suomen uskottavuus EU:ssa. Selitykseksi ei käy, että vakoilu ja vakoiluyritykset kohdistuvat muihinkin. Suomen tietoturvasta huolehtiminen on kansallinen velvollisuus, eikä se muuksi muutu, vaikka pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johdolla asia yritetään selittää nyt vaikka väkisin parhain päin.

Ulkoministeriö olisi kertonut julkisuuteen tuskin olleenkaan verkkovakoilusta, jos sitä ei olisi erikseen kaivettu esiin. Tämä kertoo valitettavasti siitä, että tietoturvaan ja ylipäätäänkin turvallisuuteen liittyvät asiat ovat lipumassa demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin. Niin ei saa käydä.

Ulkoministeriön valtiosihteerin Pertti Torstilan mukaan tämänkaltaisia asioita ei kerro julkisuuteen kukaan. Eikö se ole sama asia kuin tiedon pimittäminen? Tieto vakoilusta tuli Torstilan mukaan Suomeen ”ystävällismieliseltä lähteeltä”.

Kun on olemassa ”ystävällismielisiä”, niin on olemassa vihamielisiäkin. Suomi näyttäytyy pelinappulana, joka saa tietoa ”ystäviltään”, jos on saadakseen.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan Timo Soini (ps.) ja Pertti Salolainen (kok.) äimistelivät, kun valiokunnalla ei ollut tietoa verkkovakoilusta. Kritiikki on täysin perusteltua. Suomen kansainväliseen asemaan ja uskottavuuteen näin suoraan liittyvät asiat on pidettävä ehdottomasti parlamentaarisessa kontrollissa.