Pääkirjoitukset

Biotaloudessa hurjat kasvutavoitteet

Biotalous on määritelty yhdeksi Suomen tulevaisuuden menestystekijöistä. Tavoitteena on peräti 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä. Määrä on niin iso, että se ei voi syntyä näperrellen. Tarvitaan radikaaleja avauksia ja innovaatioita.

Biotalouden mahdollisuudet ovat paperilla lähes rajattomat, mutta käytännön toteutukset ovat vielä alkumetreillä. Aikomus on monin eri tavoin edistää biologisten luonnonvarojen kestävää käyttöä ja kierrätystä.

Maata ja sen taloutta kammetaan ylös ainakin osittain jätteen voimalla. Onko se mitenkään realistista? Eikö järkevämpää olisi vähentää jätteen määrää ja elää taloudellisesti?

Forssassa viime viikolla vihitty ammoniumsulfaattitehdas on hyvä esimerkki biotalouden mahdollisuuksista. Biokaasulaitoksen jätevesien typen keräävä prosessi on alan edelläkävijöitä.

Käytännössä muidenkin biotaloutta lentoon siivittävien laitosten pitäisi olla jo vähintään suunnitteluvaiheessa. Myös jo olemassa olevaa alan teollisuutta on reippaasti laajennettava, jotta tavoitteisiin päästäisiin.

Hämeenlinnan Karanojalla on jo jonkin aikaa tehty bioetanolia liikennekäyttöön jätteistä kuten ruuantähteistä.

Biopolttoaineet ovat iso edistysaskel, mutta niiden osuus on edelleen vain pieni loraus kaikesta Suomen maanteillä palavasta polttoaineesta.

On myös turha haikailla biotalouden Suomesta, jos energiaa tuotetaan mustalla venäläisellä hiilellä.

Yhden hallituskauden aikana ei voi tehdä kaikkea mahdollista. Biostrategia on laadittu nykyisen kokoomusjohtoisen hallituksen aikana. Biotalouteen ja niin sanottuun cleantechiin on päätetty panostaa huomattavia summia julkista rahaa.

Keskustalle biotalous on perinteisesti rakas lempilapsi. Puolueen puheenjohtaja, seuraavaksi pääministeriksi vakavasti tähtäävä Juha Sipilä onkin peräänkuuluttanut kunnianhimoisempaa ja konkreettisempaa biotaloustrategiaa.

Alexander Stubbin hallitus päätti yllättäen edistää turpeen ja metsähakkeen energiakäyttöä. Poliittinen ketunhäntä pilkottaa kuitenkin kainalosta. Turvetta ja haketta ei haluta vaalien lähestyessä jättää keskustan temmellyskentäksi.

Biotalous ei nouse myöskään pelkästään rahaa syytämällä: tukiaisten ja veropolitiikan varassa. Sen on oltava myös järkevää ja kannattavaa liiketoimintaa.

Myös kuluttajien on otettava biotalous omakseen. Ekologisen ajattelun on vallattava huomattavasti lisää alaa. Juuri nyt monet suomalaiset ovat taloudellisesti niin ahtaalla, että valitettavan harvalla on varaa ”vihreyteen”.

Forssan esimerkki on rohkaiseva. Sikäläisen ekoteollisuuspuiston visiot ovat kiitettävän rohkeita: jopa 250 miljoonan investoinnit, kymmeniä tuhansia litroja ympäristöystävällistä polttoainetta ja huomattavasti vähemmän jätettä. Puhutaan jopa tuhannesta työpaikasta. Se olisi Forssalle lottovoitto.