Pääkirjoitukset

Britannia lähtee EU:sta takarajat paukkuen

Suomen ja suomalaisten yhteydet ja kaupankäynti Britanniaan ovat vaikeutumassa, mutta tullimaksut ja sen kaltaiset asiat ovat kuitenkin vain käytännön järjestelykysymyksiä.
Kaksi Britannian EU-eron vastustajaa osoittamassa mieltään EU:n, Britannian ja Irlannin lippuja heiluttaen Brysselissä viime perjantaina. Kuva: OLIVIER HOSLET
Kaksi Britannian EU-eron vastustajaa osoittamassa mieltään EU:n, Britannian ja Irlannin lippuja heiluttaen Brysselissä viime perjantaina. Kuva: OLIVIER HOSLET

On lähes mahdotonta muistaa, monesko brexit-neuvottelujen takaraja oli keskiviikkoiltana täyttymässä ennen torstaina alkavaa EU-johtajien kaksipäiväistä huippukokousta.

Niin monta kertaa on vielä kerran yritetty välttää pahimpana pidetty: Britannian sopimukseton EU-ero, jonka vaikutukset ovat erittäin myrkyllisiä eurooppalaiselle kanssakäymiselle – ja turvallisuudelle.

Kun takaraja täyttyy, on ollut tapana ilmoittaa seuraavasta ja sanoa sitäkin viimeiseksi.

Eroajankohta eli lokakuun loppu lähestyy kuitenkin vääjäämättä. Kalenteria eivät voi muuttaa edes brexit-neuvottelijat, eikä kaikki temppunsa esittänyt Britannian pääministeri Boris Johnson.

Neuvottelijoille on syytä nostaa hattua. Lähtökohdat ovat olleet vaikeat ja pelissä on historiallisen mittaluokan asioita. Jo tähänkin mennessä on tapahtunut mahdollisimman paljon kaikkea hyvin poikkeuksellista.

Tämä syksy muistetaan eurooppalaisessa historiankirjoituksessa brexitistä ja Britannian onnettoman kansanäänestyksen jälkeisen kolmen vuoden turhauttavan taipaleen loppurutistuksesta.

Yleiseurooppalainen kanssakäyminen ja muun muassa Suomen ja suomalaisten yhteydet ja kaupankäynti Britanniaan ovat vaikeutumassa, mutta tullimaksut ja sen kaltaiset asiat ovat kuitenkin vain käytännön järjestelykysymyksiä. Niistä selvitään kyllä – ja joka tapauksessa suurimman laskun maksavat britit.

Kysymys ei kuitenkaan ole vain taloudellisista arvoista, tai yhteisen Euroopan ja eurooppalaisuuden kärsimästä vakavasta iskusta.

Pahinta on se, että suoraan vaarassa on Pohjois-Irlannin rauha, jonka puolesta on aikaisempina vuosina ja vuosikymmeninä vuodatettu niin hikeä, kyyneleitä kuin aivan liikaa myös tavallisten rauhantahtoisten ihmisten verta.

Sopimuksia voi neuvotella uusiksi ja niitä voi olosuhteiden niin vaatiessa jopa rikkoakin, mutta listaan ei voi liittää Pohjois-Irlannin rauhansopimusta.

Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan rajalle ei saa suin surminkaan pystyttää minkäänlaista rajaa. Irlannin ja irlantilaisten asia on mitä suurimmassa määrin myös suomalaisten.