Pääkirjoitukset

Britit ajoivat Euroopan kohti tuntematonta

Kukaan ei toistaiseksi tiedä, mihin brexit eli Britannian kansanäänestyksellä juhannuksen alla ratkaistu ero Euroopan unionista johtaa.

Miljoonat britit vaativat jo äänestyksen uusimista.

Tulos oli järisyttävän historiallinen: Britit ilmaisivat selvästi halunsa erota EU:sta, joten ei jää muuta mahdollisuutta kuin panna eroprosessi nopeasti käyntiin. Jo tiistain EU-huippukokouksessa odotetaan ratkaisevaa liikahdusta siihen suuntaan.

Brexit on erittäin huono uutinen koko EU:lle niin poliittisesti kuin taloudellisestikin, samoin Suomelle ja suomalaisille.

Maailma elää globalisaatiota, mutta kansallisvaltioiden sisällä on voimakas tarve käpertyä vanhaan. Britannian tapauksessa vanha EU-kauna ja harhainen käsitys mahdollisesta paluusta johonkin ”parempaan” antoivat pohjan brexitille.

EU:lla on pakolaiskriisistä alkaen oikeitakin ongelmia. Nyt kaiken huomion kerää määräämättömän ajan yksi jäsenmaa.

EU-maan eroa unionista ei ole kukaan aikaisemmin osannut pitää edes mahdollisena. Hämmennys on syvää, koska eroprosessiin ei ole edes valmista mallia. On toki olemassa EU:n perussopimuksen 50. artikla, jonka soveltamistapa on kuitenkin tuntematon.

Nyt kun Britannia avaa pään, niin jo pian kysytään, kuka lähtee seuraavaksi. Se on tuhon tie.

Hajaannus koskee välittömästi saarivaltiota itseään: Skotlanti suuntaa omille teilleen ja kohti itsenäisyyttä. Myös Euroopan uusi jakaantuminen on jo tosiasia.

Pakolaiskriisi veti omille teilleen osan itäisen Keski-Euroopan maista. Kansallismielisyys on nostanut päätään samaa tahtia kuin raja-aitoja on rakennettu uudelleen. Rajojen rakentamisesta on vaarallisen lyhyt matka vihanpitoon.

EU:sta on onnistuttu pitkän ja sitkeän työn ansiosta luomaan läntisen, itäisen, pohjoisen ja eteläisen Euroopan kattava rauhan ja yhteistyön järjestelmä. Sitä kaikkea ei saa heittää romukoppaan.

Pääministeri David Cameron otti valtaisan riskin, jota ei ehdottomasti olisi kannattanut ottaa. Pelissä oli aivan liian paljon.

Kun kansalle on luvattu ja annettu mahdollisuus päättää, niin lupaus on sitova, vaikka kansanäänestys olikin ”vain” neuvoa-antava. Parlamentilla on tuskin muuta mahdollisuutta kuin kunnioittaa brittien mielipidettä.

Kokonaan eri asia on se, miksi ja miten äänestystulokseen päädyttiin. EU-eroa ajanut leiri on jo perunut järisyttävän härskejä lupauksiaan, jotka koskivat muun muassa lisärahaa Britannian terveydenhuoltojärjestelmälle. Myös maahanmuuton patoaminen oli keskeisiä eroleirin keppihevosia.

Harhaluulot ja valheet tekivät tehtävänsä.

Demokratian pitää vain kestää karu todellisuus, jossa äänestäjät tekevät päätöksensä omien edellytystensä ja harkintansa mukaisesti.

Brexit on herättänyt valtaisan mielipidevyöryn sosiaalisessa mediassa.

Erityisen raivostuneita ovat eurooppalaisiksi itsensä tuntevat brittinuoret, jotka kokevat iäkkäiden ja menneessä maailmassa elävien EU-vastustajien tuhonneen heidän tulevaisuuttaan. Brittinuoret eivät voisi olla enempää oikeassa.