Pääkirjoitukset

Digi-intoilun huonot puolet esiin Trafissa

Mahdollisuus suomalaisten tietomassojen imurointiin ei voi olla kaikkien maailman kansalaisten perusoikeus. Sinisilmäisyydelläkin on rajansa.
Liikenteen turvallisuusviraston Trafin ympärillä on kuohunut. Trafin dataa hyväksikäyttämällä on saattanut saada haltuunsa jopa kriittistä tietoa. Kuva: Joel Maisalmi

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin pääjohtaja otti ja irtisanoutui torstaina. Hän toivoi, että siirtymällä sivuun Trafin tilanne rauhoittuisi ja luottamus palautuisi. Uhrautuminen ei ollut kovimmasta päästä, sillä pääjohtaja erosi pestistä, joka joka tapauksessa loppuu vuodenvaihteessa.

Tilanne ei siis Mia Nykoppin irtisanoutumisesta muuttunut miksikään.

Viime viikonloppuna selvisi, että Trafin verkkosivujen kuljettajatietopalvelusta on voinut tarkistaa ihmisten ajokorttitietoja. Nopeasti kysymyksiä nousi myös palvelun tietosuojasta ja tietoturvasta.

Liikenne- ja viestintäministeriö pyysi Viestintävirastoa ottamaan kantaa siihen, onko sähköisten palveluiden määrittely tapahtunut asianmukaisesti ja onko kuljettajien henkilötietoja ollut palvelun käyttöönoton jälkeen mahdollista saada massaluovutuksena.

Jo keskiviikkona ministeriö sai asiantuntija-arvion Trafin sähköisten palveluiden tietosuojasta. Viestintäviraston alustavan arvion mukaan Trafin sähköisten palveluiden tietoturvallisuuden taso on keskimäärin paremmalla tasolla kuin muilla vastaavilla valtionhallinnon kohteilla.

Arvion perusteella on hankala päätellä, pitäisikö olla tyytyväinen vai huolissaan.

Jos Trafin tasoisen toimijan palveluista pystyy asiantuntijoiden mukaan selvittämään myös kriittisiä tietoja, onko hyvä asia, että muilla vastaavilla valtionhallinnon kohteilla asiat ovat enemmän retuperällä?

Digi-intoilulle on asetettava rajat, harkintaa tarvitaan. Monessa muussa sivistysmaassa yksityisten ihmisten tietosuojaan suhtaudutaan paljon vakavammin. Toki maailmasta löytyy myös diktatuureja ja banaanivaltioita, joissa tietosuojaa ei käytännössä ole ollenkaan.

Jos avoimen datan nimiin vannovat haluavat esimerkiksi Puolustusvoimien kriittisten henkilöiden kotiosoitteet kaikkien saataville, pitää sinisilmäisyyden ajan loppua nopeasti. Tietyt hallinnolliset tiedot on hyvä pitää salassa.

Tätä ei pidä sekoittaa yleiseen läpinäkyvyyden vaatimukseen. Jos vaikkapa kunnan konserniyhtiö hukkainvestoi miljoonia, veronmaksajilla on edelleen oikeus se tietää.