Pääkirjoitukset

Egypti pian sisällissodan partaalla

Tunisiasta alkuvuodesta 2011 liikkeelle lähtenyt vallankumousten vyöry, joka myös arabikeväänä tunnetaan, ei ole kyennyt vakiinnuttamaan oloja sen läpikäyneissä arabivaltioissa.

Syyriassa riehuu jo toista vuotta verinen sisällissota, joka on vaatinut jo yli satatuhatta kuolonuhria. Arabikevään kehdossa Tunisiassa on levotonta ja hento rauhantila murentuu hyvin vähästä ja milloin tahansa.

Alkuun näytti siltä, että Egypti selviää demokraattisen kehityksen tielle vallankumouksen kokeneista arabimaista helpoimmin. Maassa järjestettiin noin vuosi sitten vapaat presidentinvaalit, joissa maan johtoon nousi Muhammed Mursi. Hänen kansansuosionsa ja kykynsä eivät kuitenkaan riittäneet kokoamaan hajanaista kansaa rauhan ja olojen vakiintumisen tielle.

Mursi syrjäytettiin suurten mielenosoitusten saattelemana ja hän sai tehdä seuraa edeltäjälleen. Nyt Egyptissä on telkien takana kaksi entistä presidenttiä, maan pitkäaikainen johtaja Hosni Mubarak ja Muhammed Mursi.

Kuka Egyptiä oikein johtaa, on juuri tällä hetkellä vaikea kysymys. Maan vahva mies on puolustusministeri, kenraali Abdel Fattah al-Sisi. Armeija onkin tällä hetkellä maan ainoa organisaatio, joka on voimissaan ja sisäisesti yhtenäinen. Virallisesti sotilaat eivät ole ottaneet valtaa, mutta sillekin on Egyptissä pitkät perinteet.

Ulkopuolisten on vaikea puuttua Egyptin sekasortoon niin pitkään, kun maalla ei ole toimivaa poliittista johtoa, joko vaaleilla valittua tai vallankaappauksen jälkeen koottua hallitusta. Rikkaat arabinaapurit, Saudi-Arabia ja Kuwait myönsivät heti edellisen vallankumouksen jälkeen tuntuvan hätälainan, mutta tilanne on taas uusi.

Yhdysvallat on toistaiseksi pidättäytynyt poliittisista kannanotoista, vaikka se tukikin Mursia. Egypti on viime vuodet lukeutunut Yhdysvaltain arabiystäviin, ja sen armeija on saanut siltä myös aseita. USA ei hevin luovu kumppanuudesta, koska se Neuvostoliiton romahdettua sai Egyptin omaan vaikutuspiiriinsä.

Suezin kanavan rantavaltiona Egypti on tärkeä maa myös Euroopan unionille. Mittavien taloudellisten intressien takia länsi arvostaa Egyptin vakaita sisäisiä oloja. Se, onko ohjaksissa vallan kaapannut kenraali vai vapailla vaaleilla valittu presidentti, ei sittenkään ole kaikkein tärkeintä.

Vastuu Egyptin tulevaisuudesta on egyptiläisillä itsellään. Neuvottelujen tie on ainoa, joskin tällä hetkellä epävarman oloinen tapa vakiinnuttaa kuohunta ja palata pienin askelin kohti demokratiaa.

Muslimiveljeskunnan vaikutusvaltaa ei pidä aliarvioida, vaikka se kokikin takaiskun presidentti Muhammed Mursin syrjäyttämisen myötä. Lähiviikot osoittavat, kuinka paljon verta pitää vielä virrata Kairon kaduilla, ennen kuin väkivaltaisuuden rauhoittuvat.

Jos ne jatkuvat pitkään, Egyptillä on suuri riski luisua Syyrian tapaan veriseen ja pitkään sisällissotaan. Sen raunioille rakentaminen on vielä työläämpää kuin tämänhetkisten ristiriitojen sävyttämän hajanaisen yhteiskunnan, joka sentään vielä jotenkin täyttää itsenäisen valtion tunnusmerkit.

Päivän lehti

28.1.2020