Pääkirjoitukset

Ei perustetta kansanäänestykselle

SDP:n puoluejohtaja Jutta Urpilainen asettui vastustamaan kansanäänestystä Suomen EU-jäsenyydestä. Häntä ennen saman kannan otti keskustan Juha Sipilä, tosin sillä varauksella, ettei kehitys kulje kohti liittovaltiota.

Päähallituspuolue kokoomus on ollut kansanäänestyksestä kovin hiljaa, vaikka idean synnyttäjä on kokoomuksen englantilaisen veljespuolueen konservatiivien johtaja, Britannian pääministeri David Cameron.

Eurooppalaisessa politiikassa täytyisi käydä suuri arvaamaton, jos pääministeri Jyrki Kataisen hallitus tekisi tällä vaalikaudessa päätöksen Suomen EU-jäsenyyttä koskevasta kansanäänestyksestä.

Suurimman oppositiopuolueen perussuomalaisten johtaja Timo Soini kopioi Cameronin esityksen liputtaa kansan kuulemiselle. Soini ei ole säästänyt sanoja kehuessaan Britannian pääministerin – sisäpolitiikan käyttöön – tekemään siirtoa.

Soinin vauhti on jälleen kerran niin kova, että hän tahtoo unohtaa keskeiset tosiasiat kansankosiskelussaan.

Cameron haluaa neuvotella maalleen uuden EU-sopimuksen ja hän haluaa myös jatkaa pääministerinä seuraavien parlamenttivaalien jälkeen. Kun nämä rastit on ohitettu, on vuorossa EU-kansanäänestys.

Tällä hetkellä Suomen ja EU:n suhteen punnitsemiseen ei ole asiallista perustetta. Kansa äänen kuulemisen syy ei voi olla ”siltä tuntuu” – tai mahdollisuus äänestää ”kerran sukupolvessa” kuten Soini linjaa Ilkassa.

Nykyiseen eurooppalaiseen liittoon suomalaiset ottivat kannan jo vuonna 1994. Sen jälkeen EU on muun muassa laajentunut, merkittävästi liitto ei ole muuttunut.

Ajatus, että jäsenvaltiot ryhtyisivät kesken pahojen talousongelmien järjestämään kansanäänestyksiä EU-jäsenyydestä, on enemmän kuin epäkypsä.

Voimat on nyt koottava euron puolustamiseksi ja koko EU-alueen talouden kääntämiseksi mahdollisimman nopeasti terveeseen kasvuun.

Tätä äärimmäisen tärkeää työtä kansanäänestykset ehkä hyvinkin pahasti häiritsisivät. Juuri tästä syystä Britannian Cameronin avaus hämmentää unionin johtoa.

Tilaa on jossittelulle. Keskeinen kysymys tietysti kuuluu, kuinka ratkaisevasti Cameronin liikkeelle sysäämä muutoksen juna rukkaa EU:ta?

On vaikea kuvitella, että Britannia pystyisi neuvottelemaan itselleen uudet, merkittävästi paremmat ja samalla EU:ta paljon muuttavat jäsenyyden ehdot.

Tämä näyttää poliittisesti mahdottomalta. Varsinkaan Ranska ei katsoisi mukisematta brittien etujen kalastelua.

Mutta jos muutokset ovat kovin pieniä, britit voivat kääntyä äänestämään EU-jäsenyyttä vastaan. Tämä tietäisi uuden ajan alkua sekä EU:lle että Britannialle.

Sekin mahdollisuus on laskuihin otettava, että eurooppalainen yhteistyö saa merkittävästi nykyisistä poikkeavat pelisäännöt.

Mikäli näin kävisi, kansanäänestykselle olisi tilausta muuallakin kuin Britanniassa.

Päivän lehti

31.3.2020