Pääkirjoitukset

Eläinhälytykset työllistävät viranomaisia

Palomiehet ja muut pelastusviranomaiset joutuvat erityisesti kesäviikkoina tavan takaa mitä erilaisimpiin eläimiä tavalla tai koskeviin hälytystehtäviin. Lokinpoikasen pelastaminen kerrostalon pihalta tuntuu oikopäätä niukkojen ja kalliiden voimavarojen tuhlaukselta ja joutokäynniltä.

Ostoskeskusten parkkipaikoille pysäköidyissä autoissa on usein koiria. Vaikka niillä ei ole mitään hätää, liian kuuma tai jano, ne haukkuvat ohikulkijoita, jotka tekevät johtopäätöksensä. Monesti koiranomistaja syyllistetään syyttä suotta.

Kansalaiset ovat kovin valppaita ilmoittamaan hätäkeskuksiin havaitsemistaan tilanteista, joista eläin, joko villi- tai kotieläin näyttäisi olevan pulassa. Yhteys viranomaisiin sujuu nykyisin perin vaivattomasti, koska jokaisella suomalaisella, lapsista alkaen on matkapuhelin aina mukanaan ja hätäkeskuksessa on ympäri vuorokauden päivystäjä paikalla.

Eläinhälytysten määrä on muutamassa vuodessa moninkertaistunut. Monesti soittaja on toki oikealla asialla, mutta valitettavan usein kysymys on selvästä ylireagoinnista ja kyvyttömyydestä lukea luonnon suurta kirjaa.

Metsässä tai pellolla, vaikkapa aivan pihapiirissä makuulta löydetyllä rusakonpoikasella tai peuranvasalla ei ole mitään hätää, vaikka se näyttää kaikessa avuttomuudessaan orvolta ja hylätyltä. Monet eläimet jättävät pienet jälkeläisensä omiin oloihinsa ja käyvät niitä ruokkimassa ja vaihtavat paikkaa tarpeen mukaa.

Tällaisesta ”löytöeläimestä” ei pidä soittaa hälytyskeskukseen saati ottaa sitä kotihoitoon. Luonto kyllä hoitaa omansa.

Huittisissa alkuviikosta valtatien levähdysalueelle pysäköity karjankuljetusvaunu aiheutti kiihtyneiden kansalaisten yhteydenottoja viranomaisille. Vaunusta kuului eläinten ääniä ja ohikulkijat tulkitsivat niiden olevan heitteillä.

Tosiasiassa vaunu oli pysäköity vain siksi ajaksi, kun sen vetoautoon lastattiin karjaa toisaalla. Eläinten on huomattavasti helpompaa odotella tovi paikallaan ilmastoidussa ja juottolaittein varustetussa vaunussa kuin olla sen kyydissä mutkaisilla ja mäkisillä pikkuteillä.

Viranomaisten mukaan mitään virhettä tai määräysten rikkomista ei Huittisissa sattunut. Kysymys oli tavanomaisesta teuraskuljetuksesta, jossa sekä kalusto että työtavat olivat asianmukaiset.

Monesti näissä väärissä hälytyksissä kysymys on valitettavasti ylikorostuneesta hoivavietistä tai täydellisesti etääntymisestä luonnosta, pahimmillaan molemmista. Siksi olisi tärkeätä, että tilanteeseen suhtaudutaan rauhallisesti ja arvioidaan todellinen avun tarve. Jos siihen eivät omat taidot riitä, lähipiiristä voi löytyä joku, jonka asiantuntemus riittää tunnistamaan mahdollisen ongelmatapauksen.

Vääristä hälytyksistä huolimatta ihmisten ei pidä heittäytyä täysin ulkopuolisiksi ja piittaamattomiksi eläinten hädästä. Kansalaisvelvollisuuksiin kuuluu ilmoittaa eläinrääkkäyksestä, huonosta kohtelusta tai loukkaantumisista olipa kyse sitten kotieläimistä tai villeistä luonnon kasvateista.

Pieni harkinta ja tarkkuus ovat silti paikallaan.

Päivän lehti

21.1.2020