Pääkirjoitukset

Eläinten oikeudet ovat paha pala purtavaksi

Eläinten hyvä kohtelu ja eläinten oikeudet ovat monille ihmisille päällisin puolin helppoja hyväksyä, mutta syvempi pohdinta paljastaa ristiriitoja.
Eläinten hyvinvointi on tärkeä asia. Kuva: Juhani Salo
Eläinten hyvinvointi on tärkeä asia. Kuva: Juhani Salo

Eläinten oikeuksien osalta esiin nousee kysymyksiä siitä, millä oikeutuksella ja laajuudella ihminen voi käyttää eläimiä hyväkseen.

Asia on näkynyt myös eduskunnassa eläinsuojelua käsiteltäessä. Vanhan eläinsuojelulain uudistus kaatui Juha Sipilän (kesk.) hallituksen mukana ja siirtyi Antti Rinteen (sd.) hallitukselle.

Tarkoituksena on nyt tunnustaa eläimen itseisarvo, mahdollistaa eläinten lajityypillinen käyttäytyminen ja edistää eläinten hyvinvoinnin kriteerejä. Keskiössä ovat mm. sikatalous ja eläinkauppa.

Muutokselle on painetta, sillä kansalaiset kiinnittävät huomiota eläinten oloihin nykyään entistä tarkemmin. Eläinoikeuksista on tullut vakavasti otettava asia.

Ensi kertaa myös perusopetuksen uusi opetussuunnitelma huomioi eläinten oikeuksia ja hyvinvointia läpi oppiaineiden. Tutkijoiden mukaan perusopetus tosin oikoo eläinkuvassaan mutkia.

Opetuksessa puhutaan luonnontieteellisesti eläimistä ja toisaalla taas erillään eläintuotannosta. Kouluruokalassa eläin näyttäytyy lautasella.

Eettistä keskustelua on varaa lisätä, vaikka aihetta on pidetty liian vaikeana ja hämmentävänä pienille lapsille. Poissa silmistä, poissa mielestä, on voitu ajatella.

Totta puhuen eläinetiikan linkittäminen ruoantuotantoon tuottaa tuskaa aikuisellekin. Eläintuotannossa ovat omat kipupisteensä, vaikka suurella osalla tiloja ongelmia ei ole.

Eettinen pohdinta on paikallaan. Roskien siivoaminen maton alle ei puhdista ilmaa. Koululuokissa pitää pohtia toiminnan vaikutuksia itseen, toisiin ihmisiin, eläinten hyvinvointiin, luontoon ja yhteiskuntaan.

Monimutkaisen asiakokonaisuuden käsittely on vaativaa opettajille, joilla on monta sisältötavoitetta täytettävänä.

Uusi opetussuunnitelma antaa tiukan oppiainejaottelun sijaan tilaa monialaisille oppimiskokonaisuuksille ja keskusteluille.

On ymmärrettävä, että ihminen on osa eläinkuntaa ja ihmiset ja eläimet myös riippuvaisia toisistaan.

Ei eläinten eikä ihmisten hyvinvoinnissa ole liiemmin tilaa kompromisseille.