Pääkirjoitukset

Eläkeiän nostosta ikuisuuskysymys

Etujärjestöjen nokkamiehet, yritysjohtajat ja poliitikot ovat yksimielisiä työurien pidentämisestä. Keinojen ristiriita tuntuu kuitenkin sovittamattomalta.

Elinkeinoelämän keskusliitossa (EK:ssa) heräsi toive vanhuuseläkeiän nostosta, kun valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sanoi, että rakenteellisia uudistuksia tarvitaan ja niitä tulee.

Urpilainen on kuitenkin lukinnut kantansa jo hallituskauden alkutaipaleella: eläkeikää ei nosteta, vaan työuria pidennetään keskeltä ja alkupäästä, hän sanoo.

Joka tapauksessa hän viritti alulle ikuisuuskeskustelun alimman eläkeikärajan nostosta 63 vuodesta kahdella vuodella. Työurien pidentämistä on valmisteltu vuosikausia kolmikantaisissa komiteoissa, mutta tuloksetta.

Työnantajapuolen näkemys on selkeä. Parin vuoden nosto eläkeiän alarajaan ja eläkeputki poikki, eli työntekijä ei voisi enää saada 500 ansiosidonnaispäivän jälkeen lisäpäiviä eläkkeelle asti.

EK:n johtavan asiantuntijan Vesa Rantahalvarin mukaan ikääntyvät työntekijät pidettäisiin putken katkaisun jälkeen nykyistä paremmin työelämässä.

SAK:ssa EK:n linjaukset eivät saa ymmärrystä.

Käytännössä ikääntyvät työntekijät joutuisivat vaikeaan tilanteeseen, jos irtisanominen iskisi kaikesta huolimatta. Kuusissakymmenissä olevalle irtisanominen voisi muodostua taloudelliseksi katastrofiksi. Työllistyminen on äärimmäisen vaikeaa ja 500 ansiosidonnaispäivän jälkeen tulee pudotus peruspäivärahalle. Elettävä olisi kolmisen vuotta vajaalla 500 eurolla kuukaudessa.

Muun muassa työministeri Lauri Ihalainen (sd.) totesi, ettei tällaisia tilanteita saa syntyä.

Juuri edellä mainittu ongelma on yksi kipeimmistä solmuista, jotka eivät tunnu nykyisillä eväillä aukeavan.

Monissa maissa ikääntyvän työntekijän irtisanominen on tehty työnantajalle niin kalliiksi, ettei se kannata.

On myös kannustavampia malleja. Kun ikääntyvän työntekijän irtisanomisen ehtoja on kiristetty, on vastaavasti kevennetty heistä meneviä eläke- ja sosiaalimaksuja.

Löytyy myös malleja, joissa palkkausta voidaan rukata alemmaksi työ- ja suorituskyvyn mukaan, vähentää työtunteja ja korvata ansiomenestys eläkkeellä tai verokompensaatiolla. Meillä osa-aikaeläke korvaa osittain tällaisia malleja, mutta ei yksin riitä.

Eläkeiän nosto on Suomessa paljolti työmarkkinaosapuolten asia, koska työnantaja ja työntekijä yhdessä maksavat eläkkeet. Lopullinen lainsäädäntövalta on toki eduskunnalla.

Kolmikantayhteistyö on menettänyt otteensa työehdoista sopimiseen. Jos nyt keskusjärjestöjen puuhastelu eläkeasiassa päättyy tuloksettomana, herää kysymys: mihin tällaisesta mallista enää on?

Suomen ongelma on työikäisten osuuden pieneneminen väestöstämme. Siksi ikähaitaria tulisi leventää niin, että työelämään tultaisiin mahdollisimman nopeasti ja lähdettäisiin mahdollisimman myöhään.

Päivän lehti

27.5.2020