Pääkirjoitukset

Eläkeikärajan nousulle ei näy päätepistettä

Eläkeikärajasta voi syntyä vielä kiivas taisto, kun väestö vain ikääntyy, syntyvyys laskee eikä maahanmuuttokaan täytä vajetta veronmaksajien puolella.
Alin vanhuuseläkeikä jatkaa nousuaan. Suomen eläkejärjestelmässä kukin sukupolvi maksaa valtaosan edeltäjiensä eläkkeistä.
Alin vanhuuseläkeikä jatkaa nousuaan. Suomen eläkejärjestelmässä kukin sukupolvi maksaa valtaosan edeltäjiensä eläkkeistä.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa lepäsivät suuret toiveet. Lakisääteinen 65 vuoden eläkeikä korvautui joustavalla 63–68 vuoden eläkeiällä.

Vanhuuseläkkeen alarajan laskun vastapainoksi järjestelmä kannustaa korkeammilla eläkekarttumilla jatkamaan työntekoa aiempaa pitempään.

Porkkana ei ole paljon maittanut. Palkansaajien tutkimuslaitos toteaa tutkimusraportissaan, että muutos aikaisti suomalaisten jäämistä työeläkkeelle.

Työeläkejärjestelmän päivitys vuonna 2017 päätyi nostamaan alinta vanhuuseläkeikää asteittain. Se on 65 vuotta vuosina 1962–64 syntyneillä ja on myöhemmin syntyneillä sidottu elinajan odotteeseen ja nousee vuosittain enintään kahdella kuukaudella vuodesta 2030 lähtien.

Tämä ei asiantuntijoiden mukaan taida enää riittää huoltosuhteen vinoutuessa.

Eläkeiän nosto on tutkimuksen perusteella vaikuttavin keino pidentää työuria – ja ihmisiä ärsyttävin.

Kasvavasta elinaikaodotteesta huolimatta valtaosa kansasta haluaa jäädä eläkkeelle heti.

Eläkeikärajan nostamisella ei pidä vaarantaa kansalaisten hyvinvointia ja ansaittua hyvää vanhuutta.

Osansa kehityksessä on nykyisessä työelämässä, josta on löysät puristettu jo ajat sitten pois. Työntekijöiden hyvinvointi vaatii lisäpanostuksia.

Osa-aikaeläke näyttää sentään lisänneen hiukan työssäjaksamista, mutta se ei juuri lisää työurien kestoa.

Syntyvyyden lasku väestön ikääntyessä murtaa hyvinvointivaltion ja työeläkejärjestelmän rahoituspohjaa.

Elinajanodote ei ratkaise täysin eläkeläisten ja eläkkeiden maksajien epäsuhtaa, vaikka elinaikakerroin niistää tulevia eläkkeitä.

Tätä tahtia eläkeikärajaa täytyy nostaa suunniteltua enemmän ja/tai leikata eläkkeitä tai sitten korottaa vielä eläkemaksuja. Kun tulevia veronmaksajia ei synny, syntyy kunnon metakka.

Ikärasismisyytökset sinkoilevat, kun nuori polvi joutuu urakoimaan entistä pitempään maksaakseen vanhempiensa eläkkeet.

Seuraava suurisuuntainen eläkeremontti on odotettavissa taas ensi vuosikymmenellä.