Pääkirjoitukset

Eläkkeelle entistä myöhemmin

Hallitus tyrmäsi
vuosi sitten eduskunnan enemmistön tuella esityksen eläkeiän nostamisesta. Pelättiin äänestäjien reaktioita.

Pelko taisi kuitenkin olla turhaa. Taloussanomat tutkitutti suomalaisten mielipiteitä eläkkeelle lähdöstä. Vastaajista puolet piti 61 – 66 vuoden ikää sopivana eläkkeelle lähtemiseen.

Vain alle kymmenen prosenttia vastaajista ilmoitti, että voisi jäädä eläkkeelle ennen 60 ikävuotta.

Osa vastaajista ilmoitti olevansa valmis työskentelemään senkin jälkeen kun täyttää 65 vuotta.

Nykyisin eläkkeelle siirrytään keskimäärin 60,5-vuotiaina.

Suomalaisten asenteet iäkkäämpänä työskentelyyn ovat selvästi muuttuneet. Ilmiö näkyy muun muassa siinä, ettei ihmisiä saa enää työttömyysputkeen yhtä helposti kuin ennen.

Aikaisemmin oli lähes automaatio, että työvoimaa vähennettiin iäkkäämmästä päästä yhteisestä sopimuksesta. Nyt sopiminen on monin paikoin vaikeaa, eivätkä työntekijät ole aina suostuneet edes eropaketteihin, joissa tavanomaisen irtisanomisajan palkan päälle maksetaan muutaman kuukauden palkka ilman työssäkäyntivelvoitetta.

Uutena ilmiönä on yhä useampien putki-ikäisten irtisanomisten riitauttaminen.

Haluun jatkaa töissä pidempään on kolme pääsyytä: työviihtyvyyden paraneminen, yleiskunnon koheneminen ja eläkkeen kartuttaminen.

Eläkettä karttuu 18 – 52-vuotiailla 1,5 prosenttia bruttopalkasta, 53-vuotiaille tai sitä vanhemmalle 1,9 prosenttia ja yli 63-vuotiaille 4,5 prosenttia. Juuri tämä superkarttuma saa monen sinnittelemään töissä entistä pidempään.

Ikääntyviä suomalaisia ei voi enää syyttää työhalujen hiipumisesta. Asennemuutos antaa myös poliittisille päättäjille ja työmarkkinajärjestöille rohkeutta nostaa eläkeikää niin, että se vastaa paremmin elinajan odotetta.

Eläkkeelle lähdön keskimääräistä ikää alentaa huomattavasti sairauseläkeläisten kasvava joukko. Huolestuttavinta on nuorten sairauseläkeläisten määrän nopea kasvu.

Paitsi, että se tuo suuria kustannuksia ja verotulojen menetyksiä yhteiskunnalle, on eläkeläisnuori pois kasvattamasta kansantuloa. Erityisen paha tilanne on siksikin, että eläkkeelle lähtee enemmän väkeä kuin opinahjoista tulee uusia tilalle.

Maahanmuuton varaan ei työvoiman tarvetta voi laskea, eikä ikääntyvien jatkaminen työelämässä aikaisempaa pidempään paikkaa tilannetta kuin marginaalisesti.

Hallituksen kunniaksi on laskettava, että se on aikaisempaa huomattavasti ponnekkaammin tarttunut ongelmaan.

Syrjäytymiseen puututaan ja työelämään siirtymisen kynnyksiä madalletaan erityistoimenpitein.

Kunnissa perustetaan lähiprojekteja yhdessä työnantajien kanssa, jotta syrjäytyneet nuoret saataisiin joko opintielle, kursseille tai työharjoitteluun.