Pääkirjoitukset

Elvytys ei ratkaise ongelmiamme

Hallituksen yhtenäinen talouslinja on hakusessa. Vasemmisto haluaisi elvyttää taloutta homekouluja ja tiestöä korjaamalla sekä julkisia rakennushankkeita nopeuttamalla. Kokoomusministerit taas puhuvat taloutemme rakenteiden uudistamisen välttämättömyydestä ja julkisen velkaantumisen taittamisesta.

Vientiteollisuutemme kilpailukyvyn parantamisesta hallituksessa vallitsee yksimielisyys, kuten myös siihen vaikuttavista keinoista.

Hallitus haluaa maahan pitkän, keskitetyn ja maltillisen palkkaratkaisun, jonka syntymistä se voi edesauttaa tuloveron alennuksella. Tosin pelivara on pieni, koska valtion velka nousee nopeaa vauhtia kohti EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen ylärajaa, 60 prosenttia BKT:sta.

Mitkään edellä mainituista toimista eivät ole toisiaan pois sulkevia. Muutama sata miljoonaa euroa kannattaa ilman muuta panna rakennustuotantoon ja teiden korjaamiseen. Ne työthän on joka tapauksessa tehtävä, ja kun ne tehdään mahdollisimman nopeasti, korjauskustannukset jäävät vain osaan siitä, miten niiden tekeminen pitkitetyllä aikataululla maksaisi.

Rakennusten korjaaminen ja uusien rakentaminen pitää hyvin työllisyyttä yllä. Kaksi rakentajaa tuo yhdelle työtä palvelujen puolella.

Alan työntekijöiden pelkona on aiheellisesti se, että tekijät tulevat Suomenlahden eteläpuolelta. Näinhän on käynyt monissa aikaisemmissa julkisissa rakennusprojekteissa.

Suomi elää nopeaa rakennemurroksen kautta. Suurten vientiyritysten veto heikkenee. Samalla syntyy ripeään tahtiin pieniä korkean teknologian yrityksiä. Nämä yritykset tarvitsevat kasvuunsa myös julkista rahoitusta, koska riski- ja pankkirahoitus on paljon aikaisempaa tiukemmalla.

Ilman uusia menestyviä yrityksiä vientiimme ei saada vauhtia. Viennin veto on yhä taloutemme selkäranka, koska lähes puolet koko kansantuotteestamme syntyy tavaroiden ja palveluiden myymisestä rajojemme ulkopuolelle.

Sen paremmin vasemmistopuolueiden vaatimat elvytystoimet kuin kokoomuksen esittämät rakenneuudistuksetkaan eivät yksittäisinä toimina ratkaise taloutemme ongelmia, kuten ei maltillinen palkkaratkaisukaan.

Suomi tarvitsee nyt näitä kaikkia, jotta päästään pahimman yli. Sen lisäksi pitää löytyä ratkaisu eläkeiän nostamiseen ja kunta- sekä palvelurakenteen uudistamiseen niin, ettei kuntien velka tai veroprosentti nouse sietämättömäksi.

Ratkaisut ovat äärimmäisen vaikeita. Ilman yhtenäistä ja vahvaa puolueiden sekä työmarkkinaosapuolten tahtoa päätöksiä ei kyetä tekemään. Politikoinnilla ja pikavoittojen hakemisella siirretään ongelmia, jotka pitkittyessään vain pahenevat.

Keskustapuolueen uusi puheenjohtaja Juha Sipilä ehti jo tarjota hallitukselle sovinnon kättä. Kunpa samaa sovittelunhalua ja yhteistyön henkeä löytyisi vihdoin myös työmarkkinaosapuolilta.