Pääkirjoitukset

Energiariippuvuus on paha painolasti

Pääministeri Alexander Stubb (kok.) tapasi viikonvaihteen maratonmatkallaan maanantaina Berliinissä Saksan liittokanslerin Angela Merkelin.

Merkeliltä kysyttiin kommenttia venäläisen valtiollisen energiayhtiön Rosatomin kanssa yhteistyönä Suomeen suunnitellusta ydinvoimalasta. Virallinen Suomen hallituksen selityshän on ollut sellainen, ettei Fennovoiman voimala ole ristiriidassa EU:n pakotepolitiikan kanssa.

Merkelin vastaus oli hyvin varovainen. Hän ei voi muuta sanoa kuin sen, että energiayhteistyö Venäjän kanssa voi jatkua toistaiseksi. Se ei kuulu pakotelistalle näköpiirissä olevilla edellytyksillä. Tähän voi luottaa Stubbin hallituskin hyväksyessään Fennovoiman periaateluvan.

Hallituksesta lähteneiden Vihreiden lisäksi europarlamentaarikko Olli Rehn (kesk.) ei huutavan äänenä korvessa sulata venäläisten kanssa harrastettavaa ydinenergiayhteistyötä.

EU:n johtavan valtion Saksan suun pitää supussa se tosiasia, että koko EU on pienen Suomen kanssa tasan samassa junassa, joka kulkee venäläisellä voimalla.

Taloudelliset realiteetit jyräävät, kun päälle painaa lyijynraskas painolasti: laaja energiariippuvuus.

Euroopan komission Eurostatin tilastot kertovat, miten riippuvaisia EU ja etenkin itäisen Keski-Euroopan maat ovat venäläisestä tuontienergiasta, maakaasusta, öljystä ja osin myös ydinenergiasta.

Venäjä on EU:n suurin raakaöljyn ja maakaasun toimittaja ja noussut myös johtavaksi kivihiilen toimittajaksi. Esimerkiksi vuonna 2010 sekä EU:n raakaöljystä että maakaasusta tuotiin runsas kolmannes Venäjältä.

Venäjä on jo paljon ennen Ukrainan tilanteen kärjistymistä käyttänyt energiaa suoraan politiikan jatkeena. Kreml yritti aikansa sanella, kuka Kiovassa johtaa Ukrainaa vuoroin kiristämällä ja vuoroin löysäämällä kaasuhanaa.

EU:lla ei ole varaa käyttää kaasuasetta Venäjää vastaan. Energiariippuvuudesta voi päästä vasta pitkän ajan kuluessa hajauttamalla tuontia. Nyt siihen ei ole aikaa, ei eväitä, eikä kenties haluakaan.

Saksan kaasusta 38 prosenttia tulee Venäjältä. Kaasuvirtaa ei kovin uskottavasti edes yritetäkään hillitä. Itämeren pohjaan rakennettujen Nord Streamin kahden putkilinjan lisäksi on tarkoitus rakentaa kaksi siirtoputkea vuosina 2016–2018.

Alkuperäisellä kaasuputkella oli vahva poliittinen tuki, eikä kriittisiä äänenpainoja kuunneltu vielä joitakin vuosia sitten. Angela Merkel on ylistänyt vuolaasti miljardihanketta, joka oli hänen edeltäjänsä Gerhard Schröderin ja presidentti Vladimir Putinin luomus. Suomalaisittain Nord Streamin konsulttina toimi entinen pääministeri Paavo Lipponen.

Kohutuista Wikileaks-asiakirjoista on käynyt ilmi Venäjän painostaneen Suomea kiirehtimään kaasuputken suomalaista lupamenettelyä. Härski energiapeli osataan Moskovassa, mutta ei Brysselissä sen paremmin kuin Berliinissäkään.