Susikannan oikea koko on ollut viime vuosien suurimpia kiistakysymyksiä. Kuvassa Ranuan eläinpuiston susi.
Pääkirjoitukset

Ennuste susikannasta ei jouda hukkaan

Susikanta Suomessa on vahvistunut lähemmäs 300 yksilöön. Tarkka määrä piileskelee tosin metsien kätköissä.

Luonnonvarakeskus Luke arvioi upouudella ennustemallillaan, että Suomen susikanta on nyt 90 prosentin varmuudella 230–310 yksilöä. Verrattain karkea lukema perustuu tutkimustiedon pohjalta laadittuun tietokonesimulaatioon.

Aiemmin vuosittainen kanta-arvio on perustunut petoyhdyshenkilöiden ja Luken tietoihin maaliskuun susitilanteesta.

Keväällä Suomen susikanta oli tassuhavaintojen, pantasusien liikkeiden ja DNA-näytteiden perusteella 165–190 yksilöä.

Syksyn susikanta on pentujen vuoksi maaliskuun kantaa suurempi. Marraskuun susikannasta noin puolet on pentuja. Aikuisia yksilöitä on satakunta.

Vuosituhannen alussa susikanta arvioitiin vain noin sadaksi yksilöksi. Kanta kasvoi hiljalleen ja nousi 2006 arviolta yli 250 yksilöön, kunnes kannanhoidollinen metsästys karsi kantaa. Eläinten määrä kääntyi viisi vuotta sitten nousuun ja vaikutti sitten laantuneen.

Hyvää uudessa ennustemallissa on se, että se kuvaa susikannan rakenteen muutosta ja kehittymistä vuoden aikana.

Susien määrähän vaihtelee, pentueita syntyy, susia kuolee luonnollisesti ja ammuttuina ja liikkuu rajan yli. Lisäksi laumasta erkaantuneet nuoret sudet jolkottavat pitkiä matkoja etsien omaa reviiriään.

Huomattavaa on susikannan painopisteen siirtyminen itäisestä Suomesta länteen, mistä Kanta-Häme on saanut osansa.

Suurin osa uusien susiparien reviireistäkin muodostuu juuri Länsi-Suomeen, lähelle nykyisten laumojen reviirejä ja hirvieläinten keskittymiä.

Syksyn budjettiriihestä löytyi aiheellisesti lisärahoitusta läntisen Suomen susikannan seurantaan vuoden 2019 alusta alkaen. Pannoitusten avulla saadaan selkoa susien liikkeistä ja voidaan ehkäistä koiravahinkoja.

Tietoja susikannan kehityksestä ja sijoittumisesta kannattaa hyödyntää vahinkojen ennaltaehkäisyssä. Tietoa on hyvä jakaa paikallisille asukkaille, vaikka petopelkoa ei pidäkään lietsoa.

Suurpetojen kannanhoito on jatkuvaa tasapainoilua uhanalaisten petojen säilymisen ja haittavaikutusten välillä.

Tutkimustulokset luovat perustan susikannan säätelylle.

Tuoreimpia artikkeleita