Pääkirjoitukset

Epäluuloja vastaan on taisteltava

Itäisestä Ukrainasta on saatu pitkästä aikaa hyviä uutisia. Taistelujen kiivaimpaan painopisteeseen, Debaltsevan kaupunkiin Donetskin länsipuolelle on neuvoteltu ainakin kohtalaisen pitävä tulitauko.

Rauhanponnistelut saivat toivottua vauhtia Moskovasta, jonne olivat Kiovan kautta matkustaneet EU:n mahtimaiden johtajat. Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ja Ranskan presidentin Francois Hollanden rauhanvälitystyö kiistan todellisten osapuolten Ukrainan ja Moskovan välillä on enemmän kuin toivottavaa.

Epäluuloja vastaan on taisteltava kaikilla tasoilla, vaikka ne ovatkin jo syviä. Niitä ei hälvennä etenkin sosiaaliseen mediaan pesiytynyt sodanlietsonta ja räikeiden viholliskuvien maalailu.

Sotaa ja sen uhkaa julistava myrkky leviää itäisen Ukrainan väitetyistä ja todellisista tapahtumista hyvin laajalle, myös suomalaiseen mediaan ja sen kautta tavalliseen arkipäivään.

Asioiden yhdistely mielivaltaisesti sen mukaan, mihin suuntaan Venäjän aggressio näyttää mahdollisesti suuntautuvan, on täysin vastuutonta.

Eurooppalaisen turvallisuustilanteen kiristyminen ei voi olla näkymättä Suomen sotilaallisessa varautumisessa. Suomalaisilla on kuitenkin oikeus tietää, mikä uhka on todellinen ja mikä rajusti liioiteltu. Esimerkiksi tarpeellisten panssarivaunu- tai tulevaisuuden torjuntahävittäjähankintojen yhdistäminen suoraan tulehtuneisiin suhteisiin lännen ja Moskovan välillä on mieletöntä.

Suomalaiset eivät edelleenkään varaudu ketään vastaan, vaan valmistautuvat tarvittaessa puolustamaan omaa maataan.

Jonkinlaista hyvää harkintaa voisi edellyttää ainakin maan hallituksen ministereiltä. Puolustusministeri Carl Haglund (ruots.) julistaa Lännen Median haastattelussa itsestäänselvyyden suurena uutisena. Venäläiset hävittäjät eivät tule Haglundin mukaan kyseeseen Hornet-hävittäjien seuraajina.

Todennäköisesti Suhoi ei todellakaan ole Suomen seuraava hävittäjä, mutta ei syytä siihen tarvitse etsiä venäläisiä kohtaan tunnetuista epäluuloista. Haglund valuu lapsellisten salaliittoteorioiden tasolle epäillessään, että venäläiset piilottaisivat sotakoneisiin joitakin jäynää, joka estäisi niiden käytön tositilanteessa.

Suomen hyvä puolustuskyky on vuorenvarmasti sellainen asia, jota myös itärajan toisella puolella kunnioitetaan.

Perusasia on edelleen kestävää laatua: sotaa ja sen uhkaa vastaan taistellaan parhaiten luottamuksella ja avoimella keskinäisellä yhteydenpidolla. Sitä samaa luottamusta palvelee suomalaishävittäjien osallistuminen yhteisharjoitukseen ruotsalaisten ja amerikkalaisten kanssa. Ei siitäkään tarvitse numeroa tehdä.

Mitä tulee venäläiseen sotakalustoon, ei Suomen puolustusministerillä luulisi olevan kovin isoa tarvetta sen laatua erikseen epäilläkään. Sen verran venäläiskalustoa on kulunut puolustusvoimien hyvässä käytössä.