Pääkirjoitukset

Epäonnen kaivoksella toivona sattuman kauppa

Talvivaaran eli Terrafamen kaivosta ei sittenkään kuopata, vaikka rahoitusneuvottelujen takaraja paukkuu vuodenvaihteessa. Suomen hallitus on upottanut Terrafameen nyt jo puoli miljardia euroa, kun mukaan lasketaan tuore 100 miljoonan rahoitusesitys. Takarajan poistolla valtio parantaa kaivoksen houkuttavuutta ja kääntää katseensa ulkomaisten toimijoiden suuntaan.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) arvioi optimistisesti, että valtio voi saada takaisin kaikki Terrafameen sijoittamansa rahat. Toivoa sopii. Kehumalla kaivoksen kohentunutta tilaa voi parantaa mahdollisuuksia saada ulkopuolista rahoitusta yhtiön tavoittelemat 150–200 miljoonaa euroa.

Sotkamon kaivoksesta on pauhattu pitkään ylisanoin. Alkuvaiheessa Talvivaaran kaivoksen hehkutus oli yliampuvaa. Ympäristövahinkojen, -rikosten ja talousongelmien ilmetessä sadattelukin ohitti normit. Viime keväänä usko tuntui vallan hiipuvan, kun hallinto-oikeus muutti kaivoksen ympäristöluvan määräaikaiseksi.

Nyt toivoa on virinnyt nikkelin hinnan noususta ja kaivoksen jätevesimäärän puolittumisesta sekä uusien rahoittajien alustavasta mielenkiinnosta Euroopan suurimpaan nikkelivarantoon. Nykyinen hintataso ei kuitenkaan vielä tee kaivoksen toiminnasta kannattavaa. Jätevesissäkin on kiittäminen paitsi tuotannon ylösajoa myös vähäsateista loppuvuotta ja purkuputken juoksutuksia.

Pelkkä usko parantuneesta bioliuotusprosessista ei riitä vakuuttamaan, että ympäristöpäästöt on saatu täysin hallintaan. Vasta malmien selvä hinnannousu auttaa Terrafamen kunnolla jaloilleen.

Valtiovalta pitää pienen edistymisen vuoksi väkisin yllä toivoa ja tekohengitystä, koska kaivokseen on lapioitu urakalla rahaa ja kaivoksen työllistävä vaikutus on nälkämaan saloilla suuri. Valtion on tällaisen panostuksen jälkeen vaikea perääntyä. Nikkeli- ja sinkkikaivoksen lopettaminen tietäisi vain lisää pelkkiä menoja, ehkä 300–500 miljoonaa euroa.

Vaikka hallitus hakee Sipilän mukaan rauhassa pitkän aikavälin ratkaisuja, on selvää, että valtion kaivosomistus etsii päätepistettään.

Valtion kannattaa lyödä veronmaksajien piikki kalliista kaivoksesta kiinni hetimmiten, kunhan kaivoksen saa sysättyä toisille toimijoille.