Pääkirjoitukset

Eristetty Venäjä ei ole kenenkään etu

EU:n valtiojohtajat ovat sopineet Venäjää vastaan suunnattujen pakotteiden kiristämisestä, mutta tarkka aikataulu on jätetty avoimeksi. Ajanpeluu voi olla viisautta.

Äärimmilleen vietynä pakotekierre EU:n ja Venäjän välillä johtaa kauppasotaan ja lopulta jopa Venäjän eristämiseen. Se ei olisi kenenkään etu, kaikkein vähiten ukrainalaisten.

EU-johtajienkin on otettava huomioon, ettei konfliktin rauhanomainen sovittelu saa vaarantua. Tämä on myös suomalaisittain keskeistä. Lisäksi uudet pakotteet tuottavat voimaantullessaan vääjäämättä lisähaittaa myös Suomelle.

Laajasti oletettiin, että Ukrainan tulitaukosopimus olisi vaikuttanut perjantaina Naton huippukokouksen ja maanantaisen Eurooppa-neuvoston päätöksiin. Suoraa vaikutusta ei ollut, eikä oikeastaan edes voinut olla.

EU-maat eivät riittävän laajasti luota Ukrainan rakoilevaan tulitaukoon, eivätkä ilmeisesti myöskään siihen, että Ukrainan nykyjohto pystyisi yksin pitämään puoliaan Venäjää vastaan.

Etyjin yleiskokouksen presidentti Ilkka Kanerva luonnehti Ylen haastattelussa, että Suomen ykköstavoite oli lykätä pakotteiden voimaantuloa ja katsoa, miten Ukrainan tilanne kehittyy.

Ulkopoliittisen realismin hyvin sisäistänyt Kanerva puhuu täyttä asiaa. Pakoteuhka luo toivottavasti painetta poliittisen ratkaisun syntymiseksi Ukrainassa.

Venäjällä on huomattu Kanervan esiintyminen asiassa. Sikäläiset tiedotusvälineet ovat Ylen mukaan siteeranneet häntä ahkerasti ja tuoneet esille, että Suomi on ollut aktiivinen pakotteiden lykkäämisessä.

Pääministeri Alexander Stubb (kok.) näki tarpeelliseksi korostaa, toisin kuin kokeneempi puoluetoverinsa Kanerva, että Suomi ei viivästyttänyt pakotteita. Stubbin mukaan Suomen maine ei myöskään kärsinyt, vaikka muuallakin on uutisoitu Suomen jarruttaneen päätösten voimaantuloa.

Onko jokin Suomen oletettu Twitter-maine juuri nyt tärkeämpi kuin rauhankehitys Ukrainassa? Jos Suomi on edistämässä rauhaa omalta pieneltä osaltaan, ei siinä pitäisi olla kenelläkään mitään häpeämistä.

Suomesta ja Ilkka Kanervasta tehdään Putinin pillin mukaan tanssivassa Venäjän mediassa ystäviä täysin kansallisista syistä: EU-rintaman hajottamiseksi.

Venäjällä lännen asettamien pakotteiden takana nähdään vanhanaikaisesti vain Yhdysvaltain valtapyrkimykset. Ihan kuin EU ei olisi poliittisesti ja taloudellisesti aivan riittävän voimakas kovasanaiseenkin vuoropuheluun Venäjän kanssa.

Alkuaan venäläisyhtiöiden rahoitushanoja tukkivat uudet pakotteet oli määrä panna toimeen välittömästi. Silloin Vladimir Putinin liikkumavara olisi jäänyt olemattomiin, eikä hän olisi voinut muuta kuin vastata heti samalla mitalla.

Kierre syventyisi jo erittäin vaarallisesti, jos Venäjä julistaisi uhkaamansa lentokiellon länsimaisille lentoyhtiöille. Se olisi hyppy hyytävään kylmän sodan aikaan.