Pääkirjoitukset

Etäopetuksen haasteet vaativat paneutumista

Kuluva kevätkausi jää koulujen aikakirjoihin, jolloin koronaepidemia muutti koulunkäynnin valtaosin etäopetukseksi. Etäopetukseen haasteet vaativat kunnollista paneutumista.
Etäopetuksen arkea. Opettaja tietokoneensa ääressä. Kuva: Emil Bobyrev
Etäopetuksen arkea. Opettaja tietokoneensa ääressä. Kuva: Emil Bobyrev

Koulut pysyvät koronaepidemian vuoksi kiinni ainakin 13. toukokuuta asti, mutta todennäköisesti etäopetus jatkuu kevätlukukauden loppuun asti. Päätös jatkaa rajoituksia kuukaudella on itsestäänselvä.

Poikkeuksen tekevät edelleen varhaiskasvatus ja koulussa järjestettävä esiopetus sekä 1.–3. luokkien lähiopetus, mutta etäopetus pysyy näilläkin suosituksena.

Kouluissa tuskin juhlitaan toukokuun lopussa uusia ylioppilaita, jotka suorittivat kirjoituksena poikkeuksellisissa oloissa. Ylioppilaat ovat juhlansa ansainneet, mutta yhteinen juhlapäivä on tämänhetkisten tietojen perusteella perusteltua siirtää vaikka alkusyksyyn.

Koulut ovat jo pitkään hyödyntäneet digitaalista välineistöä, mutta täysimittainen ja viikosta toiseen jatkuva etäopetus on todellinen haaste opettajistolle ja oppilaille.

Oppimisympäristö on aivan toinen, kun ei ole koulurakennusta muine oppilaineen.

Pienempienkin koululaisten on otettava uudella lailla vastuuta omaehtoisesta työskentelystä. Moni koululainen kääntyy – jos mahdollista – etätehtävissään vanhempiensa puoleen.

Ikävä huomio on, ettei kaikissa kouluissa ole riittävästi koneita etäopiskeluun eikä yhtäläisiä valmiuksia antaa etäopetusta. Nyt kampanja haastaa yritykset lahjoittamaan kouluille tarpeettomia tietokoneitaan koululaisten etäopiskelua varten.

Tietokone on välttämätön etäopiskelussa tehtävien tekemiseen ja palauttamiseen sekä opetuksen seuraamiseen. Tietokoneettomat jäävät auttamatta muista jälkeen opinnoissaan, mikä on musta tahra opetuksestaan ylpeilevän Suomi-neidon helmassa.

Poikkeusaikana opettajien osaaminen on erityisarvossa. Nopean digiloikan vaarana on tosin polarisoituminen digitaitojen perusteella niin oppilaiden kuin opettajienkin välillä.

Kaikista luovista ratkaisuista huolimatta on käynyt selväksi se, ettei lähiopetusta niin vain korvata. Ruudun takaa on vaikea huomata, ettei oppilas ole pysyä mukana kelkassa. Lähituki on tarpeen.

On inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti kestämätöntä, jos poikkeusolot lisäävät eriarvoisuutta yksittäisten koululaisten välillä.