Pääkirjoitukset

Etelärannan syysmyrsky

Helsingin Etelärannan työnantajalinnakkeessa tulee ja kovaa tuuleekin. Elinkeinoelämän keskusliitto EK vaihtaa niin hallituksensa puheenjohtajan kuin toimitusjohtajankin. Alkuviikosta EK ilmoitti aluetoimintansa alasajosta ja muutamista toimihenkilöiden irtisanomisista.

Uudeksi puheenjohtajaksi tulee vuorineuvos Ilpo Kokkila, joka on hankkinut kannuksensa rakennusalalla.

Työnantajajärjestöä vasta kaksi vuotta johtanut toimitusjohtaja Mikko Pukkinen saa tylysti potkut. Hänen johtamistapansa ei miellytä sen enempää EK:n henkilöstöä kuin luottamusmiesjohtoakaan.

Erityisen tyytymättömiä työnantajat ovat myös Pukkisen räätälöimään työmarkkinoiden raamisopimukseen, jota on arvosteltu nykyiseen heikkoon taloustilanteeseen sopimattomaksi ja työnantajille kestämättömän kalliiksi.

Etelärannan syysmyrsky tuntuu myös maan hallituksessa. Sen elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kok.) siirtyy Pukkisen seuraajaksi EK:n toimitusjohtajaksi. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) menettää yhden luottoministereistään, sillä Häkämiehen pitkä ja monipuolinen kokemus on ollut arvokas tuki ensikertalaiselle pääministerille. Häkämiehen lähtö tietää myös ministerivaihdoksia.

Mielenkiintoiseksi Häkämiehen uuden tehtävän tekee se, että juuri maan hallitus on kolmikannan mukaisesti keskeinen osallinen työmarkkinoiden raamisopimuksessa. Se oli kivulle syntyneelle hallitukselle tärkeä siksi, että sopimuksella työmarkkinakenttä rauhoitettiin ja samalla yksi hallituksen ongelma poistui päiväjärjestyksestä.

Ansio raamisopimuksen synnystä kuulu myös työministeri Lauri Ihalaiselle (sd.), joka työmarkkinakentän läpikotaisin tuntevana junaili vaikeat neuvottelut lopulta sopuun.

EK:n uusi puheenjohtaja Ilpo Kokkila ehätti heti, kun hänen valintansa varmistui, moittia kovin sanoin raamisopimusta. Miten Jyri Häkämies työnantajajärjestön toimitusjohtajana, mutta ministeriaikanaan sopimukseen vahvasti sitoutuneena mukautuu uuteen rooliinsa?

Työantajaleirin suunnasta on tullut selväksi, että raamisopimus ei saa jatkoa, ainakaan nykyisessä muodossaan. Kiristyneestä ilmapiiristä kertoo sekin, ettei sopimukseen kirjatuista koulutusvapaista ole vieläkään yksimielisyyttä.

Tilanne ennakoi suomalaisen työmarkkinailmapiirin kiristymistä. Työntekijöiden mittavat irtisanomiset, pitkät lomautukset ja lohduttomat talousnäkymät eurokriiseineen ovat omiaan vaikeuttamaan yhteisen näkemyksen syntymistä. Se on kansantaloudelle tuhoisaa, sillä maamme kilpailukyky on kaikkea muuta kuin hyvässä kunnossa. Kustannukset ovat karanneet viime vuosina käsistä ja seuraukset näkyvät muun muassa viennin romahduksena.

Ensi syksyn edessä ovat poikkeuksellisen vaikeat työmarkkinaneuvottelut. Vuoden päästä koeteltu ja tuloksia tuottanut suomalainen sopimisen kulttuuri ja työmarkkinoiden konsensus joutuu todella kovaan testiin.

Päivän lehti

2.4.2020