Pääkirjoitukset

EU-parlamentti käytti valtaansa

Euroopan parlamentti sinetöi keskiviikkona EU:n vuosien 2014–2020 maatalouspolitiikan suunnan.

Maataloustukien yhteissumma on vuositasolla noin 57 miljoonaa euroa. Se on puolet EU:n koko budjetista.

Suomalaisille ruuankuluttajille ei ole ollenkaan yhdentekevää, miten maataloutta tuetaan. Se paljolti määrää, mitkä elintarvikkeet kannattaa tuottaa kotimaassa. Lähiruuan perään on turha hurskaasti huudella, jos lähin raaka-ainetta tuottava tila on Etelä-Ranskassa.

Cap-uudistus on komission valmistelema, mutta ei kuitenkaan sanelema jättiläismäisen laaja lainsäädäntöpaketti. Nyt komissio sai parlamentista enemmän kuin kaipaamansa vastavoiman.

Sokerijuurikkaan viljelyn kohtalo ratkesi viimeisten joukossa. Se on jatkumassa myös Suomessa, mikä on erittäin hyvä uutinen, joka päättää ainakin joksikin aikaa jurtinviljelijöiden vuosia kestäneen epävarmuuden.

Suomalaisittain Cap-uudistusta on sen ratkaisuhetkillä ehditty pitämään jopa poikkeuksellisen onnistuneena ja sulkana maatalousministeri Jari Koskisen (kok.) hattuun.

Osa Koskisen keräämistä kehuista kuuluu uudelle päätöksentekomekanismille. Maataloustukiuudistus on laadittu ensimmäistä kertaa yhteispäätösmenettelyllä jäsenvaltioiden, komission ja Euroopan parlamentin kesken.

Parlamentin on arvioitu olevan useissa asioissa lähellä Suomen linjaa.

MTK:n sokerijuurikasvaliokunnan puheenjohtaja Pekka Myllymäki ylisti EU-parlamentin ”voimakasta ja päättäväistä otetta juurikkaanviljelijän puolustajana”.

Kovin harvoin, jos koskaan, on MTK:n äänellä puhuttu näin kauniisti EU:sta viljelijän ystävänä.

Tuotantoon sidottujen tukien osuus kasvaa, mitä on ollut Suomen päätavoitteena. Maatalousministeri Jari Koskinen kutsui tätä ”perustavaksi muutokseksi” EU:n maatalouspolitiikassa.

MTK kiirehti huomauttamaan, että isoja asioita on vielä avoinna. Osa jää sovittavaksi Suomen ja komission välillä 141-neuvotteluissa.

Erityisesti tuottajia hiertää sianlihan ja siipikarjan jääminen tuotantoon sidottujen tukien ulkopuolelle. MTK vaatii tukiratkaisuun korjausta, eikä ihan perusteetta: kotimaisen lihan ja munien saatavuuden turvaaminen on tietysti myös kuluttajan toive.

Erityisen huomion ansaitsee myös se, että Etelä-Suomen viljelijöiden kaipaama kansallisen tuen jatko on vielä avoinna. Siitä seuraa oma vääntönsä.

Suomi on EU:n papereissa jaettu kylmästi etelään ja pohjoiseen. Ymmärrystä herui enemmän pohjoiselle ja metsävaltaisille alueille, jotka saivat helpotuksia muun muassa viherryttämisvaatimuksiin.

Jako voi mennä pahimmillaan keskenään muutenkin kateellisten naapurusten välillä. Säännöt ovat sääntöjä, mutta niiden lisäksi tarvitaan myös oikeudenmukaisuutta.