Pääkirjoitukset

Euroopan unioni heräilee toimintaan

Kuluva vuosi tullaan muistamaan ainakin siitä, että Euroopan unionin alueelle saapui valtava määrä pakolaisia. Suomeen turvapaikanhakijoita oli joulukuun puoliväliin mennessä tullut noin 32 000.

Turvapaikanhakijoiden määrän moninkertaistuminen monissa EU-maissa on johtanut siihen, että EU-komissio esittää rajavalvonnan merkittävää uudistamista ja vahvistamista. Asiaa käsitellään parhaillaan vuoden viimeisessä huippukokouksessa.

Komissio haluaa oikeuden lähettää rajavalvojia unionin ulkorajoille myös ilman jäsenvaltion suostumusta, mikäli se on tarpeen Schengen-alueen suojelemiseksi. Käytännössä ehdotus on lähinnä sellaisia valtioita varten, jotka eivät itse ymmärrä pyytää apua ajoissa.

Tausta-ajatuksena on kummitellut erityisesti Kreikka – maa, johon suuri osa turvapaikanhakijoista on saapunut EU-maista ensimmäiseksi ja maa, jolla ei ole pitkään aikaan ollut edellytyksiä hoitaa kansainvaellusta aiemmin hyväksi koettujen sääntöjen mukaisesti.

Kreikalla on tunnetusti ollut suuria vaikeuksia omien ongelmiensa hoitamisessakin.

Realismia silti on, että vastaavassa tilanteessa hätää kärsimässä olisivat olleet kaikki muutkin EU-maat ehkä Saksaan lukuun ottamatta.

Sääntömuutosten lisäksi komissio haluaa kasvattaa rajavalvontavirasto Frontexin henkilökunnan määrää sekä rakentaa Schengen-maiden rajavalvojista valmiusjoukot. Ne pitäisi saada liikkeelle tarvittaessa nopeasti, muutaman päivän varoitusajalla.

Kaikki EU-maat tunnustavat, että pakolaiskriisin koko tuli sittenkin yllätyksenä, eikä nykyinen tilanne ole kestävä. Kävi komission ehdotukselle miten tahansa, jotain on tehtävä.

Jos Frontexia päädytään vahvistamaan, olisi tietenkin hyvä tietää, mihin sillä pyritään. On vaikea nähdä, että muutamasta tuhannesta tehokkaasta rajavalvojasta koottava joukko olisi ratkaisu vaellukseen, jossa on mukana miljoonia ihmisiä.

Kriisin varsinaisiin syihin Frontexin uudistaminen ei vaikuta sitä eikä tätä.

Kansannousut ovat johtaneet konflikteihin ja jatkuvaan, silmittömään väkivaltaan; sodat raunioittaneet kokonaisia valtioita; tyytymättömyys, köyhyys ja näköalattomuus vaivaavat Afrikassa ja arabimaailmassa.

Unionin ulkorajoilla on ruuhkaa pahimmillaan vielä vuosia.