Pääkirjoitukset

Eva esittää kolmiportaista hallintoa

Jokaiselle vähänkin yhteiskunnallisia asioita seuraavalle on kirkastunut jo ajat sitten, ettei yhdestä pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) alkuun kuuden puolueen hallituksen kärkitavoitteesta, suuresta kuntauudistuksesta tule mitään.

Hallituksen tavoitteena oli muokata Suomen kuntakarttaa niin, että jäljelle jäävistä kunnista tulisi liitosten myötä niin suuria, että ne kykenisivät yksin hoitamaan perus- ja erikoissairaanhoidon sekä sosiaalipalvelut. Kun idea ei ottanut tuulta siipiensä alle, hallitus alkoi puhua vastuukuntamallista. Seutukunnan suurin kunta järjestäisi palvelut, joihin sen pienemmän naapurit tukeutuisivat ja tietysti myös rahoittaisivat palveluja käyttönsä mukaan. Sittemmin myös vastuukunta poistui poliitikkojen ideamyllyistä.

Kunnianhimoinen ja sinänsä tarpeellinen kuntauudistus on jäissä ja sen rinnalla viety sote-uudistuskin on edennyt vaikeasti. Nyt sen suurista linjoista vallitsee eduskuntapuolueiden, myös opposition, kesken yhteisymmärrys, mutta mittavan uudistuksen toteutus jää ilman muuta seuraavalle hallitukselle. Helpot kuntaliitokset on Suomessa tehty jo vuosia sitten eikä kuntien vapaaehtoinen yhteistyökään tuo riittäviä tuloksia.

Lusikkansa soppaan pisti maanantaina myös Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva. Se tarjoaa ulospääsyä hankalasta tilanteesta esittämällä hallintoon kolmatta tasoa valtion ja kuntien väliin. Eva kutsuu väliporrasta piirikunnaksi, joka vastaisi yksittäisten kuntien tai niiden muodostamien kuntayhtymien sijaan muun muassa terveydenhuollosta.

Piirikunnalla olisi verotusoikeus ja etäisiksi koettujen sote-alueiden demokratiavaje katoasi suorilla vaaleilla, joissa valitaan piirikunnan päättävät elimet.

Evan ajatusta piirikunnasta ei voi kehua kovin omaperäisiksi, sillä valtaosassa Euroopan maissa on piirikuntien tapainen aluehallinto, joka on usein rakentunut maakuntajaon mukaan. Monessa maassa maakunta hoitaa kuntien peruspalvelut ja kantaa verot palvelujensa rahoittamiseksi. Näin saadaan kalliiden palveluiden järjestäjälle yksittäistä kuntaa leveämmät hartiat. Juuri hartioiden leveys oli myös Suomen kunta- ja sote-uudistuksen keskeinen tavoite.

Piirikunta toisi yhden hallintotason lisää, vaikka kehitystä on pyritty ohjaamaan pois hallintohimmeleistä. Sote-uudistuksessakaan siltä ei tosin vältytä, sillä viittä sote-aluetta on jotenkin hallittava, vaikka suoraa vaalia ei ole tarkoitus järjestääkään. Tilanne ei nykyisestään oleellisesti kuitenkaan muutu, koska kuntayhtymien valtuutetut valitaan jäsenkuntien valtuustoissa vaalituloksen mukaan.

Pyhästä byrokratiasta ei vakavista pyrkimyksistä huolimatta päästä koskaan eroon, olipa hallinnon malli mikä tahansa. Uudistuksia on kuitenkin vietävä eteenpäin ja nimenomaan kuntalaisten arkipäivän tarpeista lähtien, ei hallinnon näkökulmasta.