Pääkirjoitukset

Evon kansallispuisto on vietävä maaliin yhteisesti

Halukkaita seutuja uudeksi kansallispuistoksi on Suomessa useita. Muualla sellaisen saamista pidetään perustellusti – lottovoittona. Näin on asia nähtävä myös Hämeessä.
Sorsakolun laavu on nykyisen Evon retkeilyalueen suosituimpia tulentekopaikkoja. Kuva on tammikuulta 2013. Kuva: Rauno Lahti
Sorsakolun laavu on nykyisen Evon retkeilyalueen suosituimpia tulentekopaikkoja. Kuva on tammikuulta 2013. Kuva: Rauno Lahti

Erittäin kannatettavalla Evon kansallispuistolla on ainutkertaisen hyvät mahdollisuudet toteutua.

Perusedellytys on sellainen, että valmistelussa saavat äänensä kuuluviin kaikki olennaiset tahot, joiden taloudellisiin intresseihin tai Evon sekä lähialueen nykyiseen käyttöön uudella kansallispuistolla on vaikutusta.

Paineet ovat professori Atte Korholan johtamalla, vasta kootulla työryhmällä. Korhola sai heti kitkerää palautetta alueellisilta metsänhoitoyhdistyksiltä ja MTK Hämeeltä, joita ei ole kutsuttu työryhmään.

Korhola vakuutti mielipidekirjoituksessaan (HäSa 14.12.), että kaikkien alueen toimijoiden näkökannat kuullaan. Onkin asioiden edelle menemistä tässä vaiheessa kritisoida, ettei maanomistajia kuulla, kun se on tarkoitus. Sitä edellyttää jo työryhmän toimeksiantokin. Miksei työryhmää voisi mahdollisesti myös täydentää.

Joulukuussa asikkalalainen keskustan kansanedustaja Hilkka Kemppi esitti kirjallisen kysymyksen Evon toimijoiden kuulemisesta.

Nyt ei tarvita puistopolitikointia. Kansallispuisto on sen mittaluokan hanke, että se on vietävä maaliin yhteisesti, ei riidellen ja epäluuloja lietsoen.

On eriteltävä selvästi kansallispuiston monet mahdollisuudet ja myös nykyistä toimintaa koskevat rajoitukset. Siten kaikki osapuolet voivat suhtautua luottavaisesti suunnittelun etenemiseen.

Kansallispuistoesitys on edennyt nopeasti. Marraskuussa jatkovalmisteluun edennyt koronakevään esitys on saanut vahvaa tuulta, kun suomalaiset ovat löytäneet luontoaarteistonsa aivan uudessa mitassa. Kansallispuistojen kävijämäärät kasvoivat viime vuonna peräti 23 prosenttia.

Laajimmat kansallispuistot ovat matkojen päässä pohjoisessa. Yhtenäisiä ja riittävän laajoja alueita tarvitaan tarkoitukseen myös eteläisessä Suomessa, kun vielä on onneksi jonkin verran suojeltavaa.

Halukkaita seutuja uudeksi kansallispuistoksi on Suomessa useita. Muualla sellaisen saamista pidetään perustellusti – lottovoittona. Näin on asia nähtävä myös Hämeessä, Evolla, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen vielä ainakin vähäsen villillä rajaseudulla.