Pääkirjoitukset

Fennovoima on iso kysymysmerkki

Alun perin kauniin sinivalkoisena energiainvestointina markkinoidun Fennovoiman ydinvoimahankkeen yllä on juuri nyt synkkiä pilviä. Yhtiön toimitusjohtajat vaihtuvat, yhtiön pääomistajan toimitusjohtaja vaihtuu, pääomistajan hallituksen puheenjohtaja vaihtuu, täydennettyyn periaatepäätöshakemukseen tehdään lisäselvityksiä. Ja niin edelleen.

Johtajavaihdokset ovat herättäneet ansaitusti huolia myös työ- ja elinkeinoministeriössä, joka käsittelee parhaillaan Fennovoiman täydennyshakemusta.

Äkkinäinen johtajaruletti näyttää kieltämättä pahalta. Mahdollista imagotahraa suurempia kysymysmerkkejä Fennovoimalle tuovat kuitenkin venäläinen voimalaitostoimittaja Rosatom sekä kotimaisten sijoittajien nihkeä suhtautuminen yhtiön Hanhikivi 1 -hankkeeseen.

Rosatomiin suhtauduttiin Suomessa varauksellisesti jo ennen Ukrainan kriisin kärjistymistä. Länsimaiden ja Venäjän välien kiristyminen talouspakotteiden ja keskinäisen nokittelun tasolle on vain syventänyt epäluuloja Venäjän valtion omistamaa Rosatomia kohtaan.

Fennovoima on muutaman viime vuoden aikana huomannut myös sen, ettei sen ydinvoimahanke oikein vakuuta esimerkiksi kotimaisia suuryrityksiä ja kaupunkeja. Tämän seurauksena Fennovoiman omistuspohja on elänyt yhtiön koko olemassaolon ajan.

Teollisuuden Voima on näyttänyt kaikille, millaista uuden ydinvoimalan rakennuttaminen käytännössä on. Korkeaa turvallisuuskulttuuria edellyttävää, teknisesti erittäin vaativaa ja siksi tuhottoman kallista. Olkiluodon kolmosyksikkö on jo nyt, vuosia ennen ensimmäistä sähköntuotantopäiväänsä, yksi maailman kalleimmista rakennuksista. Miljardeista euroista kiistellään kansainvälisillä areenoilla.

Kaikkien näiden haasteiden ja ongelmien keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että energiaa tarvitaan jatkossakin. Pitkittyneen taloustaantuman aikana on vain hankala visioida sitä, miltä maailma ja Suomi näyttävät 2040-luvulla. Sinne – ja paljon pidemmällekin – Fennovoiman ydinvoimahanke tähtää.

Ydinvoiman nimiin vannovatkin tietävät, että kyseiseen tuotantomuotoon sisältyy monimutkaisia ja monentasoisia riskejä. Vaihtoehdot ovat vain vähissä.

Fossiiliset tuotantomuodot ovat ympäristöongelmien ja ilmastonmuutoksen vuoksi poissa laskuista. Jättimäiset investoinnit vesi- ja tuulivoimaan ovat puolestaan jääneet juhlapuheiden tasolle. Kyselytutkimuksissa tuulivoimaa kannatetaan laajasti, mutta kun tuulipuistoja suunnitellaan lähiympäristöön, vastustus on lähes poikkeuksetta ankaraa.

Mitä siis jää jäljelle? Suomeen tuotiin sähköä eilenkin niin idästä kuin lännestä. Fennovoiman suurhanke olisi onnistuessaan osavastaus tähän.

Hanhikivi 1 toisi sähkömarkkinoille myös lisää kilpailua, minkä pitäisi hyödyttää kaikkia sähkönkäyttäjiä. Tähän on kuitenkin vähintään vuosikymmenen taival.