Pääkirjoitukset

Finnairin sinivalkoisuus himmenee

Finnair on maineikas kansallinen lentoyhtiö, mitä se on hanakasti käyttänyt markkinoinnissaan. Suomalaisuus ei ole kuitenkaan ikinä riittänyt valttikortiksi kivikovassa kansainvälisessä kilpailussa.

Valtio omistaa edelleenkin yli puolet pörssiyhtiö Finnairista. Osuus on haluttu säilyttää, mutta kylmä totuus on sellainen, että sinivalkoisuus on himmenemässä.

Maailmalle lentäviä suomalaisia ja muita Finnairin asiakkaita palvelee yhä useammin aasialaislähtöinen matkustamohenkilökunta.

On täysin aiheellisesti kysytty, tuleeko kansalliseksi mainitun lentoyhtiön noudattaa suomalaisia työehtoja. Ensisijaisesti tietysti tulee, mutta ihan yksiselitteinen ei asia ole.

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys on pitänyt tiukasti kiinni siitä, että suomalainen lentokone on suomalainen työpaikka. Lentoliikenne on kuitenkin mitä globaaleinta, eikä Finnairilla ole varaa antaa tasoitusta kilpailijoilleen.

Finnairia on syytetty harvinaisen suoraan työntekijöidensä oikeuksien polkemisesta. SAK:n hallituksen varapuheenjohtajan Matti Huutolan mielestä Finnair on valtion häpeätahra. Kuljetusalan työntekijäliitoilta on tulossa lähipäivinä vastareaktioita. Jopa asian sotkemista eläkeneuvotteluihin on väläytetty.

SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Antti Rinne on maltillisempi. Hän tuomitsee Finnairin johdon työehdoilla ”kikkailusta”.

Tunteita nostaa etenkin matkustamohenkilökunnan, lentoemäntien ja stuerttien raju ulkoistus.

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Pekka Haavisto (vihr.) kieltäytyi kommentoimasta asiaa viikonloppuna. Hänellä ei ole poliittisia edellytyksiä lähteä tuomitsemaan isoon ääneen Finnairin johdon toimia.

Valtion omistajaohjausosaston osastopäällikkö Eero Heliövaara veti maton Haaviston mahdollisen jupinan alta. Heliövaara muistuttaa, että yhtiö tarvitsee kipeästi valtavia säästöjä, eikä henkilöstön kanssa ole päästy sopimaan tarpeeksi suurista menoleikkauksista.

Suomalainen ay-liike voi katsoa peiliin. Jäsenistön eduista on huolehdittu, mutta ilmeisesti jopa liiankin hyvin. Palkkaus ja muut edut ovat nousseet sellaiselle tasolle, että vaaditut säästöt eli suorat palkanalennukset ovat silkka mahdottomuus.

Johtajiaan kohtalaisen tiuhaan vaihtanut Finnair on jo pitkään lentänyt säästöliekillä. Jo parin vuoden takaa periytyy 140 miljoonan euron säästöohjelma, jonka lisäksi vajaa vuosi sitten alkoi toinen, 60 miljoonan puristus.

Pelkästään säästämällä ei Finnairin syöksykierre oikene. Tarvitaan myös tulosta ja sopivasti kasvua. Keväällä ehdittiin raportoida yhtiön tuloksen kohenneen jo hieman, mutta elokuun puolivälissä sen uutisoitiin rojahtaneen taas pahasti pakkaselle. Kuluvasta vuodesta on tulossa tappiollinen.

Finnairin johdon tehtävä on suunnata keula nousuun, ja kohentaa kilpailukykyä kohti lentoliikenteen orastavaa kasvun aikaa. Myös valtio-omistajan perimmäinen etu on se, ettei Finnair sakkaa lopullisesti.