Pääkirjoitukset

Hallituksella luottamuksista tärkein

Hallitusten luottamusta on mitattu lukuisia kertoja välikysymysäänestyksissä. Niistä on tullut politiikan rutiinia. Tilanne poikkesi perjantaina täysin totutusta. Alexander Stubbin (kok.) hallitus purjehtii kautensa loppumetreillä pahenevassa ristiaallokossa. Hallituksen ei voi sanoa olevan heikko, mutta sen aika on käymässä vääjäämättä vähiin.

Hallitus sai eduskunnan enemmistön taakseen odotusten mukaisin numeroin 97–94. Keskustan ja Perussuomalaisten välikysymys koski Suomen taloustilannetta.

Opposition mielestä hallituksen talouspolitiikka on ollut epäonnistunutta. Harvinaisen monien muidenkin mielestä on.

Tyytymättömyys hallituksen toimintaan on laajaa. Olennaisin luottamus Stubbilla kumppaneineen kuitenkin on. Parlamentarismin pelisääntöjen mukaan se riittää tässä vaiheessa. Seuraavaksi on aika keskittyä taas eduskunnassakin olennaisten uudistusten käsittelyyn.

Kerta oli ensimmäinen miesmuistiin, kun hallituksen kaatuminen oli käytännössä täysin mahdollista, ei vain teoriassa.

Edellinen kokemus vastaavasta tilanteesta on kaukaista poliittista historiaa. Hallitus on viimeksi kaatunut välikysymykseen vuonna 1958. Kovin suuri joukko nykyisiä kansanedustajia ei ollut silloin vielä syntynytkään. Kansanedustajien keski-ikä on 52 vuotta.

Oppositiokin joutui jopa miettimään, mitä tapahtuisi, jos hallitus häviäisi äänestyksen.

Hallituksen kaatumisesta ei olisi seurannut ratkaisevaa käännettä, ei ainakaan hyvään suuntaan. Kenelläkään ei ole ihmelääkettä, jolla Suomen taloustauti käden käänteessä paranisi.

Tuskaisen hitaasti edenneet rakenneuudistukset olisivat jämähtäneet yhä pahemmin paikoilleen, ja Suomi olisi ollut suossa ja lisäksi poliittisessa kriisissä.

Perussuomalaisten ja keskustan yhteisesiintyminen oli pääasiassa pragmaattista eli käytännöllistä. Sen voi joku halutessaan nähdä myös vaalien jälkeisen yhteistyön harjoitteluna. Niin kauas pitää varoa kurkottamasta, vaikka värikkäässä välikysymyskeskustelussa olikin vahvasti vaalien esitaistelun makua.

Oppositio halusi näyttää äänestäville suomalaisille, että se on valmis ottamaan vastuuta. Miten se sen kantaisi? Keskusta näyttää valmiilta ja kannatusmittausten mukaan jopa pääministeripuolueelta, mutta Perussuomalaisten hallituskypsyys on yhä iso kysymysmerkki.

Aikomus kaataa hallitus oli vakava. Mahdollisella seuraavallakin kerralla on muistettava, että paikka on totinen.

Saman kaavan mukaan oppositio ei voi kuitenkaan uskottavasti edetä. Talouspolitiikan kaltaista jäätävän tehokasta välikysymyskorttia ei taas ole enää hallituksen loppukauden aikana tarjolla.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini oli välikysymysäänestyksen aikaan valiokuntamatkalla, mikä kieli siitä, ettei hän tainnut uskoa hallituksen kaatumiseen. Voisi olettaa, että hän olisi halunnut olla sellaisena voitonpäivänä paikalla.