Pääkirjoitukset

Hallituksen tulee tarttua rivakasti sote-töihin

Epämääräiset pohdinnat kunnista sote-palvelujen tuottajina pitää unohtaa välittömästi.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) tuntee sote-uudistuksen jo perinpohjaisesti. Kuva: Mauri Ratilainen
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) tuntee sote-uudistuksen jo perinpohjaisesti. Kuva: Mauri Ratilainen

Moni tavallinen äänestäjä on varmasti hämmentynyt, jos on jaksanut seurata hallituksen ja hallitusohjelman kokoamista.

Vielä alkuvuodesta nykyinen perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) heitti silloisena sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana kapuloita sote-uudistuksen rattaisiin.

Nyt hän lähtee ministerinä valmistelemaan samaa uudistusta suurin piirtein samojen periaatteiden pohjalta. Tämä on politiikkaa.

Tarkemmin katsoen uudistuksesta on kuitenkin riisuttu vasemmistoa hiertäneitä asioita. Ensimmäisenä romukoppaan lensi valinnanvapaus, jota demarit kutsuvat markkinamalliksi.

Jonkinmoista valinnanvapautta silti jäänee, koska maakunta, tai miksi sitä uuden hallituksen aikana kutsutaankaan, tuskin selviää seitsemän päivän hoitotakuusta myöntämättä palveluseteleitä, joilla voi ostaa hoitoa yksityispuolelta.

Aikaisempaan sote-esitykseen verrattuna maakunnan tehtävistä on myös karsittu pois kaikki muu paitsi sote ja pelastustoimi.

Harmillista, että edellisen soten haaksirikon jälkeen ehdittiin valmistelukoneisto purkaa. Oma Häme lakkautettiin juuri ja pian sitä taas tarvitaan, koska sen valmistelutyötä on tarkoitus käyttää mahdollisimman paljon hyväksi.

Hallituksen tulee nyt tarttua nopeasti ja jämäkästi sote-töihin. Joka maakunnassa on jo läjäpäin selvityksiä siitä, kuinka sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään leveämmillä maakunnan hartioilla. Ne pitää vain päivittää nykyhallituksen raamiin.

Hallitusohjelmassa on myös epämääräinen maininta kuntien roolista sote-palvelujen tuottajina: “Kuntien osalta tämä ratkaistaan erillisen selvityksen pohjalta vuoden 2019 loppuun mennessä.”

Tämä ajatus on syytä hylätä heti ainakin kaikkien muiden kuin suurimpien kaupunkien kohdalla. Se tuo uudistukseen pelkkää sekavuutta.

Nyt päätöksenteossa pitää edetä rivakasti, jotta lainsäädäntö ei jälleen kerran jää hallituskauden loppuvaiheisiin. Siitä on kokemusta jo liian monelta vaalikaudelta.