Pääkirjoitukset

Hallituksessa sisäisiä paineita

Kehysriihestään räpiköiden selviytynyt pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtama kuuden puolueen enemmistöhallitus valmistautuu vastaamaan perussuomalaisten välikysymykseen Kyproksen rahoituspäätöksestä. Välikysymys on pian kaksivuotista valtakauttaan juhlivalle hallitukselle jo 13. yritys sen kaatamiseksi.

Tähänkään välikysymykseen hallitus ei kaadu, kuten ei edellisiinkään yrityksiin. Välikysymys opposition järeimpänä aseena on tylsä. Parhaimmillaan se toimii keskustelun avaajana tai siihen pakottajana. Hallituksen on valtiopäiväjärjestyksen mukaan vastattava välikysymyksiin, joista käydään keskustelu eduskunnan täysistunnossa.

Pääministeri Katainen voi luottaa eduskunnan enemmistön tukeen. Keskustan, perussuomaisten ja vasenryhmän voima ei yksinkertaisesti riitä hallituksen vaihtoon.

Koska oppositio on yhtenäisenäkin voimaton, hallituksen ainoa todellinen uhka piilee sen sisällä. Jos paineet irtiottoihin hallitusohjelmasta tai muutoin sovitusta linjasta käyvät hallitsemattomiksi, seurauksena saattaa olla joidenkin puolueiden lähtö yhteisestä rintamasta.

Sisäisiä paineita on selvästi havaittavissa. Mikään valtakunnan salaisuus ei ole, että sosiaali- ja terveysministeriön kahden voimakastahtoisen naisministerin kesken on usein havaittu vahvoja jännitteitä.

Tuorein esimerkki peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) ja sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok.) keskinäisestä kitkasta on sote-lakia kirjoittavan työryhmän kokoonpano, josta peruspalveluministeri jätti kokoomuslaiset pois. Kun asiasta nousi häly, ministeri Guzenina-Richardson raivasi pian tilaa kolmelle kokoomuksen esittämälle asiantuntijalle.

Hallituksen sisäistä luottamuspääomaa syö myös ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) vaatimus kalastusasioiden siirtämisestä maa- ja metsätalousministeriöstä ympäristöministeriöön. Ministeri Niinistö suomii blogissaan ankarasti MMM:n kalastuspolitiikkaa asiantuntemattomuudesta ja tieteellisen tiedon sivuuttamisesta. Hänen mielestään liian avokätiset kalastuskiintiöt uhkaavat joitakin kalalajeja.

Tuskin ympäristöministeriöstä tulee kalastusministeriötä Niinistön kiukuttelun takia, mutta julkinen arvostelu ei ainakaan lujita hallituspuolueiden välistä luottamusta.

Oman lisämausteensa hallituksen arkieloon voi jo lähiviikkoina tuoda ministereiden kierrätys. Kun hallitus lähes kaksi vuotta sitten oli lopulta koossa, sosiaalidemokraattien puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen pidätti itselleen oikeuden vaihtaa ministereitä hallituskauden puolivälissä.

Toistaiseksi puheenjohtaja Urpilainen on ollut kovin hiljaa, eivätkä vaihdokset kovin helppoja ole missään tilanteessa. Lähtöpassit tulkitaan vakavaksi epäluottamukseksi lähtijälle tai tunnustukseksi alun perinkin väärästä valinnasta. Toisaalta vaihdos merkitsee mahdollisuutta uudistaa politiikkaa. Uudet kasvot tuovat uutta mielenkiintoa, parhaimmillaan uutta kannatustakin.