Pääkirjoitukset

Hallitustyöhön uusin ottein

Vaikka ensi vuoden huhtikuun eduskuntavaaleihin on aikaa vielä runsas puoli vuotta, kierrokset politiikassa ovat viime viikkoina kohonneet. Tunnelmaa tiivistävät paitsi lähes viikoittaiset mielipidemittaukset, myös kyselyt mieluisimmasta hallituspohjasta.

Keskustelu vaalien aikaistamisesta eli eduskunnan hajottamisesta vaalikauden loppusuoralla velloo edelleen, vaikka keskeiset puoluejohtajat, myös oppositiossa, arvioivat ajan ajaneen jo ennenaikaisten vaalien ohi. Jos eduskunta hajotettaisiin nyt, uudet vaalit olisivat lain mukaan helmikuun lopulla sen sijaan, että ne pidetään normaalissa järjestyksessä huhtikuussa.

Vaatimukset ennenaikaisista vaaleista ovat tarpeettomia ja jopa vastuuttomia, sillä eduskuntatyön keskeytyminen merkitsisi monien tärkeiden päätösten lykkääntymistä. Syntymäisillään oleva sote-ratkaisu siirtyisi ensi vuoteen ja valtion talousarviokin jäisi käsittelemättä.

Puoli vuotta on lyhyt aika vallankin politiikassa, sillä nykyiset hallitus ja eduskunta päättävät tosiasiallisesti työnsä vuodenvaihteen tienoilla. Sen jälkeen käynnistyy vaalitaistelu ja hallitus hoitaa ns. juoksevia asioita toimitusministeristön tapaan. Vaalikauden merkittävät poliittiset avaukset ja linjanvedot ovat jo tehdyt ja odottavat vain toteuttamistaan.

Karusta kokemuksesta viisastuneena Suomessa on ilmeisesti saatu ainakin toviksi tarpeekseen pitkästä ja yksityiskohtaisesta hallitusohjelmasta. Juuri sellaista Jyrki Kataisen (kok.) alkuun kuuden puolueen hallitus yritti tunnollisesti noudattaa tunnetuin seurauksin.

Keskeisistä hallitusohjelman mukaisista, päätöksentekoon tulevista asioista on laadittu selvityksiä toisensa jälkeen ja niistä on pyydetty mittava määrä lausuntoja. Todellisia päätöksiä on kuitenkin syntynyt valitettavan vähän.

Seuraavan hallituksen ohjelmasta on tulossa alkuun tiivis strateginen tiedonanto, joka muutaman kuukauden päästä jalostuu toimenpideohjelmaksi. Pohjapaperia laativat parhaillaan neljän suurimman puolueen edustajat. Näin siitä huolimatta, että neljästä suuresta jokainen ei automaattisesti ole mukana huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen syntyvässä hallituksessa.

Merkillepantavaa on myös se, että eri ministeriöiden keskeiset virkamiehet osallistuvat toimintasuunnitelman tekoon. Heillä on paitsi asiantuntemusta, myös mahdollisuus sitouttaa ministeriönsä yhdessä asetettuihin strategisiin tavoitteisiin.

Toimintamalli on uusi ja poikkeaa aiemmista hallitusneuvotteluista ja ohjelmatyöstä. Poikkeava on tosin tilannekin, jossa uusi hallitus työnsä aloittaa. Valtiontalous on heikossa kunnossa ja viitteet aikojen parantumisesta ovat edelleen kovin vaatimattomia.

Saattaa olla, että muutokset maanosamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa edellyttävät tulevalla hallituskaudella kokonaan uutta ajattelua ja nopeata reagoimista muuttuviin tilanteisiin. Orjallinen sitoutuminen koko vaalikauden mittaiseen, nelivuotiseen ohjelmaan ei ole välttämättä viisasta.