Pääkirjoitukset

Harmaa talous yltää yli vaalikausien

Jyrki Kataisen (kok.) hallitus käynnisti vuonna 2011 laajan harmaan talouden torjuntaohjelman. Tavoitteena oli ohjata valtion kirstuun jopa 300–400 miljoonaa euroa.

Kansalaisia on patisteltu raflaavastikin talkoisiin. Poliisiautoihin liimattiin pääkallonkuvia, joiden mukaan harmaata taloutta seuraa musta tulevaisuus. Tarrojen jo rapistuessa on aika tarkastella tuloksia. Perikö meidät hukka, vai olemmeko ottaneet opiksemme?

Veroneuvos Markku Hirvosen ja oikeustieteen dosentti Kalle Määtän muodostaman seurantaryhmän mukaan valtio on saanut ainakin omansa pois. Harmaan talouden torjuntaan on käytetty 20 miljoonaa euroa, ja tuottoja on kertynyt ilmeisesti huomattavasti enemmän.

Rakennusalalla harmaan talouden kitkemisessä on onnistuttu ainakin kohtalaisesti.

Rakennustyömaille harmaan talouden torjunta on tullut jo rutiiniksi. Ainakin periaatteessa kaikilla työntekijöillä pitää olla isoilla työmailla kulkulupa eli nimilappu veronumeroineen.

Rakennusteollisuuden piirissä harmaan talouden on pitkään koettu vääristäneen kilpailua, kun alalla on ollut verot ja maksut laiminlyöviä vapaamatkustajia. Ratkaisevaa onkin ollut, että yritykset ovat ymmärtäneet oman etunsa.

Harmaan talouden torjuntaa kannattaa ehdottomasti jatkaa. Olisi hölmöä säästää sellaisessa, joka tuottaa mahdollisesti kymmenkertaisesti panostukseen verrattuna.

Satojen miljoonien eurojen tulokset eivät kuitenkaan tule lottovoiton lailla kertarytinällä, eikä harmaan talouden torjunta olla vain yhden vaalikauden tai poliittisen ohjelman asia. Yliampuvia ohjelmajulistuksia on syytä ylipäätäänkin varoa.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta kuulee muita alan asiantuntijoita käsitellessään seurantaryhmän raporttia. Eduskunnan isoon saliin harmaa talous ehtii ilmeisesti aivan vaalien alla.

Harmaa talous on hyvä yhteinen vihollinen, jota vastaan taistellaan valitettavasti kuitenkin paljolti mielikuvilla. Olennaista olisi muistaa, että hyvät säännöksetkään eivät riitä, jos ei ole toimivaa valvontaa.

Kukaan ei tarkasti tiedä, miten kansalaisten arkipäivän valinnat ovat harmaan talouden torjuntaohjelman ansiosta muuttuneet tai miten pienistä purosista on alkanut karttua vuolas verotulojen virta.

On sorruttu myös näpertelyyn, josta esimerkiksi käy viime vuoden alussa voimaan tullut yrittäjien kuitinantopakko.

Voidaan toki hurskaasti olettaa, että velvollisuus tarjota kuittia on vaikuttanut siellä, missä kiusaus jättää verot ja maksut maksamatta on ollut suurin. Enemmän on kuitenkin ollut kysymys imagokampanjasta ja kansalaisten asennekasvatusta. Silläkin on yhä paikkansa.

Harmaan talouden torjuntakampanjasta muistetaan myös se, että harmaan talouden ministeriryhmää johtanut ministeri Heidi Hautala (vihr.) jäi itse kiinni – harmaasta taloudesta.