Pääkirjoitukset

Hattula kiristää ohi Hämeenlinnan

Hattulan tuloveroprosentti on ensi vuonna puoli prosenttiyksikköä korkeampi kuin Hämeenlinnan, jos kunnanhallitus hyväksyy asiaa koskevan esityksen tänään. Asia menee kunnanvaltuuston käsittelyyn 14. marraskuuta – ja seuraavaksi se siirtyykin jo perinnöksi uudelle valtuustolle, kuten myös edellinen korotus.

Naapureiden veroprosentit ovat ensi vuonna: Hattula 20 (tänä vuonna 19,25), Hämeenlinna 19,50 ja Janakkala 19,75. Ainakaan Janakkalan kunnanjohtaja ei ole kunnanhallituksen tuoreen esityslistan mukaan esittämässä korotusta.

Jos Hämeenlinnan naapurit eivät kiri vielä enemmän ohi, ovat veroprosenttien keskinäiset heitot tulevinakin vuosina kohtalaisen pieniä.

Veroprosenteista ei ainakaan ole perusteeksi suuntaan eikä toiseen, jos alueen kuntarakenteesta päästään pitkän hiljaiselon jälkeen – ehkä jonkinlaisen keskustelun alkuun.

Tuloveroprosentteja vertaillaan, kun veronmaksajat miettivät muuttopäätöksiään ja sitä, minne kotinsa rakentavat. Vai vertaillaanko tosielämässä?

On kysymys myös vahvasti kunnan imagosta, joskus osin keinotekoisestakin, ja sen ylläpitämisestä mahdollisimman alhaisella veroprosentilla. Rehellistä olisi puhua palveluista ja siitä, että niillä on aina hintansa.

Sopiva työpaikka, kodin löytyminen hyvästä ja turvallisesta ympäristöstä sekä kunnossa olevat palvelut ratkaisevat ihmisten asuinpaikan valinnan – ja vasta jossakin niiden perässä tulee valintaperusteena verotus.

Hämeenlinnassa on mietitty otsat rypyssä, miksi monen vuoden reippaanpuoleinen muuttovoitto on kääntynyt jo lähes tappioksi, ja vain maahanmuutto pitää jonkinmoista pientä kasvuntynkää yllä. Selityksiä ovat olleet yleinen taloustilanne ja tonttipula keskustan liepeillä. Jälkimmäisestä päästään eroon, kun tontteja kaavoitetaan lisää sinne, minne ihmiset haluavat talonsa rakentaa. Miksei sitä tehdä?

Samassa veneessä ovat myös Hattula ja Janakkala. Väkimäärä on säilynyt molemmissa kunnissa joko ennallaan, ellei peräti vähentynyt. Se tarkoittaa vääjäämättä – ja valitettavasti taantumista.

Hämeenlinnassa ensi vuosi ei ole tuloveron kiristysvuosi.

Vuonna 2013 sitä vastoin kaupungin velkaantuminen jatkuu – sen ohella jatkuu onneksi myös talouden tasapainottamisohjelma, mikä tarkoittaa juuri rimpuilua irti velkaantumisesta. Velathan on maksettava, myös kaupungin, ja siinä käydään vääjäämättä veronmaksajan kukkarolla.

Paljon jää jälleen kerran kaupungin ensi vuoden budjetissa ison kysymysmerkin taakse: kukaan ei osaa kuin arvailla ensi vuoden lopullista verokertymää. Yritysten hyvinvointi luo sitä kaikille kuntalaisille.

Lohtua voidaan hakea lähinnä siitä, että kaikki talouden yleiset ennusmerkit ovat niin huonoja, että Hämeenlinna ja koko seutu voivat hyvinkin olla positiivinen poikkeus. Ainakin sen eteen on tehtävä töitä.

Päivän lehti

8.4.2020