Pääkirjoitukset

Hautala johdatti kohtuuden aikaan

Finnairista se lähti, valtionohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.) pani tuulemaan ja uudet linjat veti hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta. Valtionyhtiöiden johtajien palkitsemisessa siirryttiin kohtuuden aikaan – jos nimittäin Hautalan toive toteutuu.

Maan hallituksella ja Hautalalle ei ollut vaihtoehtoja, kun Finnairin johtajien palkitsemisesta nousi kohu. Valtionyhtiöiden huippujen bonuksia oli rukattava – taas kerran!

Myös kohtuuden aika palkitsee, mutta oikeita ihmisiä ja oikeissa tilanteissa ja ylilyönnit ovat poissa laskuista. Tältä pohjalta kannanotto on kirjoitettu.

Vastaanotosta päätellen ministerivaliokunta teki Hautalan johdolla hyvää työtä. Erityisen paljon on kiitetty avoimuutta: kohtuuden lisäksi valtionyhtiöissä siirrytään siis avoimuuden aikaan.

Ehkä puheiden arvoa ei pidä yliarvioida. Kun linjasta on päätetty, mitä sitä suorasukaisesti arvostelemaan!

Valtionyhtiöissä on kaiken lisäksi niin vähän johtajia, että mahdollinen ongelma koskee mitättömän pientä piiriä.

Laajasti katsoen vaakakupissa on valtion omistuksessa – joko kokonaan tai osittain – olevien yhtiöiden tulevaisuus. Tämä on muistettava: yhteisessä omistuksessa olevien yhtiöiden on pystyttävä kilpailemaan parhaista johtajista yksityisten yritysten kanssa.

Kohtuullistaminen ja avoimuus ovat hyveitä, joita vaarallisen paljon ahneuteen kaikilla tasoilla taipuvassa yhteiskunnassa tulee vaalia. Kukaan ei voi vakavissa väittää valtion polkevan nyt huippujohtajien palkkoja!

Järjestelmän seuraukset arveluttavat, kun uudet tuulet puhaltavat vain valtionyhtiöissä.

Johtamisen asiantuntijat laskevat valtionyhtiöiden bonusten laskevan ja peruspalkan nousevan. Mikäli näin käy, tilanne kääntyy nurinkuriseksi, sillä johto nostaa samaa palkkaa tuloksesta riippumatta.

Uhka on aidosti olemassa, sillä huippujohtajien palkat ovat nousseet sangen kovaa vauhtia tuloksista ja suhdanteista riippumatta. Miten valtionyhtiöissä isokenkäisten edut voisivat ratkaisevasti kutistua?

On surkuhupaisaa, että kaikki alkoi juuri Finnairista. Sinivalkoinen lentoyhtiö on ankarassa talouden kurimuksessa, se suorastaan taistelee olemassaolostaan. Finnairissa ei yksikään johtaja – eikä työntekijä – pääse helpolla.

Jos johtaja ei kovassa paineessa saa mielestään riittävästi palkkaa, hän vaihtaa taloa, varsinkin jos hänellä on kysyntää. Finnair on esimerkki yhtiöstä, jossa johtajat tulisi kyetä pitämään palkkalistoilla riittävän kauan.

Johtajien jatkuva vaihtuminen koettelee – ja aivan erityisesti kriisiyhtiötä.

Johtajilla tapaa olla leppoisat olot, kun yrityksellä menee hyvin. Kas kummaa, silti häntä juuri palkitaan bonuksilla. Kun yritys on pahassa vastatuulessa, johtaja on etulinjassa kovassa paikassa, mutta palkitsemisen hana on tuolloin kiinni.

Näin se on, vaikka ei saisi olla.