Pääkirjoitukset

Hornetin seuraaja kirpaisevan kallis

Ilmavoimien Hornet-hankinta toi 1990-luvun lopulla Suomen ilmapuolustuksen uuteen aikaan ja aidosti uudelle vuosituhannelle. Ei tarvinnut nojata enää vanhaan neuvostoliittolaiseen MiG- ja ruotsalaiseen Draken-kalustoon.

Hornet on osoittautunut toimivaksi konetyypiksi, joka on puolustuksen tuki ja turva vielä pitkään. Herhiläisen seuraajan valinta on kuitenkin jo alkanut. Puolustusministeriö on perustanut konetyypin valinnan esiselvitysryhmän. Päätös konehankinnasta tehdään 2020-luvun alussa.

Kaupasta on tulossa valittavasta konetyypistä riippumatta erittäin kallis ja siihen sisältyy Hornet-hankinnan tapaan valtavasti poliittisia intohimoja. Mitä ilmeisimmin asiaperustein kukaan ei pysty hankinnan tarpeellisuutta kyseenalaistamaan.

Amerikkalainen maailman suurin asekonserni on ollut asiassa jo aktiivinen. Lockheed Martinin tarjous on F-35 Lightning, jonka simulaattori oli jo Suomessa loppukesästä testattavana.

Salama on vasta tulossa sarjatuotantoon, mutta kaikki sen kilpailijat eivät ole vielä edes ilmassa, kuten mahdollisesti Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön nimiin vannovien suosikki JAS 39 Gripen NG. On hyvä kurkata kuitenkin myös Ruotsin yli Nato-maa Norjaan. Sen valinta oli jo F-35.

Ei tarvitse paljon veikata ilmavoimien mielipidettä asiassa: venäläistä emme halua, ruotsalaista emme huoli, joten otetaan hyvän Herhiläisen seuraajaksi Salama.

Hävittäjähankinnan tiellä on vielä monta mutkaa. Yksi kiistaton ongelma on hirveä hinta: yhden F-35-koneen elinkaarikustannuksiksi on arvioitu jopa 520 miljoonaa euroa. Jos koneita hankittaisiin vaikkapa 40, olisi kokonaiskustannus vuosien saatossa jopa yli 20 miljardia euroa.

Valtioneuvosto teki historiallisen päätöksen amerikkalaisen F–18 Hornet -konetyypin hankinnasta vuonna 1992, ja koneet toimitettiin ilmavoimille vuosina 1995–2000. Suomen historian ylivoimaisesti kallein asekauppa tehtiin keskellä syvintä lamaa.

Alkuaan 64 hävittäjän piti maksaa 13 miljardia markkaa, eli vajaat 2,2 miljardia euroa. Lopulta koneet maksoivat huomattavasti enemmän, ja lisäksi päälle ovat myöhemmin tulleet huomattavat päivityskulut.

Hornetien taistelukyvyn ylläpito ja kehittäminen on ollut täysin perusteltua. Jo koneiden käyttöönottovaiheessa laadittiin suunnitelma niiden koko 30 vuoden elinkaaresta.

Puolustusvoimat on joutunut samaan aikaan hävittäjäpäivitysten kanssa säästämään lähes kaikesta muusta.

Viime aikoina on kuitenkin tapahtunut selvä käänne: puolustusmäärärahojen leikkaukset ovat tulleet tiensä päähän. Pienellä maalla ei ole varaa tinkiä tärkeimmästään.

Sodan kuva on muuttunut, ja maailmalla kohistaan miehittämättömistä lennokeista. Torjuntahävittäjä on kuitenkin edelleen ylivertaisen tehokas tapa valmistautua Suomen puolustamiseen ja alueloukkausten torjumiseen. Ilmatilaa ei voi jättää valvomatta.