Pääkirjoitukset

Hukkumistilastoissa kylmääviä lukemia

Virkistäytymisessä veden äärellä on hyytävä puolensa. Hukkumistilastot rumenevat viikko viikolta touko-, kesä-, heinä- ja elokuussa.
Vedessä kelpaa leikkiä, kunhan uimataito on kunnossa. Kuva: Seppo Pessinen
Vedessä kelpaa leikkiä, kunhan uimataito on kunnossa. Kuva: Seppo Pessinen

Tänä vuonna on hukkunut jo yli 50 ihmistä, joista valtaosa vesiliikenteen tai uintireissun aikana. Määrä on jopa viimevuotista hellekesää suurempi.

Hukkumiset ajoittuvat pitkälti juuri lämpimiin suvipäiviin, kun ihmiset intoutuvat vesistöjen äärelle.

Kuluvana kesänä on hukkunut poikkeuksellisen monta lasta, jo puolen tusinaa.

Jokainen hukkumistapaus on oma tragediansa, mutta erityisesti lapsen kohdalla suru on mittaamaton.

Hukkuminen on valitettavasti edelleen yleisimpiä lapsen tapaturmaisen kuoleman syitä.

Lapsia ei kuitenkaan pidä opettaa pelkäämään vettä, vaan tähdentää heille, ettei veteen saa mennä yksin ilman aikuisen lupaa.

Uimataidottomalle pikkulapselle kannattaa pukea veden äärellä päälle pelastusliivit.

Valvovan aikuisen on myös koko ajan seurattava vierestä lähietäisyydeltä uimataidottoman lapsen touhuja eikä uppoutua lukemaan tai somea selaamaan.

Vedenpinnan alle vaipuminen tapahtuu yleensä hiljaa ja nopeasti.

Vastuu lapsista on aikuisilla. Vanhempien tehtäviin kuuluu opastaa ja kannustaa lapsiaan uimaan, sillä kunnon uimataito voi merkitä hengen säilymistä/pelastusta. Elintärkeässä roolissa on kuntien järjestämä uimaopetus

Suomessa hukkuu tapaturmaisesti 100–150 henkilöä vuodessa, mikä on asukaslukuun suhteutettuna Pohjoismaiden kylmintä kyytiä. Vielä 2000-luvulla hukkuneita oli vuosittain 150–200.

Tällä vuosikymmenellä on kolmena viime vuonna päästy alle sadan uhrin. Toivottavasti tämä vuosi ei käännä suuntausta.

Varsinkin vesiliikenteessä hukkuneista iso osa on ollut humalassa ja ilman vaadittuja pelastusliivejä.

Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton (SUH) mukaan miehet ovat hukkumistilastoissa yliedustettuina. Miehiä liikkuu myös vesistöissä naisia enemmän, mutta korjattavaa on myös heidän asenteessaan vesiturvallisuutta kohtaan.

Vesi vaatii harkintaa, ei viinaksia.

Uimarannoilla on syytä pitää toisista huolta ja alkoholijuomien sijaan oma pää kylmänä.