Pääkirjoitukset

Huoli sisäisestä turvallisuudesta heräsi

Suomen hallitus sitoutuu turvaamaan sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon palvelut sekä viranomaisten toimintakyvyn koko maassa. Näin selkeästi todetaan ensimmäistä kertaa laaditussa sisäisen turvallisuuden selonteossa.

Todellisuus ei ole likimainkaan näin selkeä.

Selonteossa kansanedustajia muistutetaankin siitä, että edellä mainittu lupaus käsittää kiireellisten hälytyspalveluiden saatavuuden, itärajan perustason valvonnan sekä ja rajanylitysliikenteen turvallisuuden – mutta ei juuri enempää.

Tilastollisesti tarkastellen Suomi on turvallinen maa. Rikostaso on kansainvälisesti mitattuna alhainen, ja rikosten määrä on laskenut pitkään, jo 1990-luvulta lähtien.

Sen sijaan rikosten selvitysaste on laskenut. Omaisuusrikoksista selviää vain noin joka kolmas. Ja mikäli tekijää ei tiedetä jo rikoksentekohetkellä, raiskauksista vain noin puolet ja pahoinpitelyistä jopa lähes kaksi kolmesta jää selvittämättä.

Kun puhutaan näin suurista prosenteista, on selvää, että liian moni rikos jää selvittämättä, ja että maan sisäisessä turvallisuudessa on parantamisen varaa. Kyse on ennen kaikkea euroista.

Kansalaisten turvallisuudentunne tai luottamus poliisiin ei saa olla kiinni muutamista kymmenistä miljoonista (HäSa 20.5). Pelkoon ei ole syytä, mutta sisäisestä turvallisuudesta on perusteltua olla huolessaan.

Selonteossa tunnustetaan, että rasismi, viharikokset ja väkivaltaisten ääriliikkeiden toiminta ovat Suomessa tulleet näkyvämmiksi.

Maailman kriisipesäkkeissä – kuten Syyriassa – taisteluihin osallistuneiden saapuminen ja paluu Suomeen sekä ääriliikkeistä kiinnostuneiden määrän kasvu kohottavat radikaaliin toiminnan uhkaa.

Eli selkokielellä sanottuna terrorismin uhka on Suomessa kohonnut. Brysselissä ja Pariisissa on nähty hyökkäyksiä, joiden torjuminen ennakoilta on hankalaa missä tahansa vapaassa maassa. Silti käsiä ei ole varaa nostaa vaikean tehtävän edessä pystyyn.

Nyt laadittu selonteko on vallitsevan tilanteen yleiskuvaus. Hallitus tekee siitä tykönään johtopäätökset, ja vasta sen jälkeen on toimenpiteiden vuoro.

Uudelle turvallisuustilanteelle on leimallista, että uhat ovat monimutkaisia ja ne muuttuvat nopeasti. Tämäkin on syytä pitää mielessä.