Pääkirjoitukset

Huoli teiden kunnosta on oikeutettua

Hämeen liiton suunnittelujohtaja Heikki Pusa otti tiistain Hämeen Sanomissa lujasti kantaa maakunnan tieverkon puolesta. Nyt äänessä oli virkamies, vaikka tieasiat ovat yleensä poliitikkojen keskeisiä teemoja etenkin vaalien alla.

Suunnittelujohtaja Pusa on syystä huolissaan Kanta-Hämeen alemman tieverkon kunnosta. Sorateitä on edelleen satoja kilometrejä ja niiden varsilla asuu paljon ihmisiä ympäri vuoden. Heidän ohellaan kulkukelpoista väylää tarvitsevat kesäasukkaat ja ammattiliikenne.

Valtaosa metsäteollisuuden hankkimasta puusta korjataan pikkuteiden varsilta eli kunnollinen tieverkosto on sille välttämätön. Ammattiautoilijat tietävät jo nyt, poikkeuksellisen sateisen kesän jälkeen, että kevään kelirikkokaudesta tulee rankka. Runkojaan myöten kastuneet valmiiksi kehnot sivutiet jäätyvät syvältä. Erilaisia vaurioita ja painorajoituksia on tiedossa pitkälle ensi kesään saakka.

Kun kolmosmoottoritie Helsingistä Hämeenlinnan kautta Tampereelle valmistui 1990-luvun loppupuolella, ennakoitiin, ettei valtiovalta pitkään aikaan osoita Kanta-Hämeeseen tuntuvia tiemäärärahoja. Silloiset pelot ovat käyneet toteen. Valtakunnan pääväylän hoidosta ei tingitä, kuten ei pidäkään, mutta sitä alempi tieverkko onkin lähestulkoon heitteillä.

Peruskorjaukset uudisrakentamisesta puhumattakaan ovat harvinaista herkkua ja teiden tavanomaisessa kunnossapidossa aurauksineen, hiekoituksineen ja kesäaikaisine lanauksineen on kosolti toivomisen varaa.

Uudenmaan ely-keskuksella on vuosittain määrärahaa perusväylänpitoon sata miljoonaa euroa, josta Kanta-Hämeen maakunnan osuus on viidennes, parikymmentä miljoonaa euroa. Se riittää hädin tuskin väylien vuotuiseen ylläpitoon, mutta esimerkiksi uusiin siltoihin rahat eivät riitä.

Monin paikoin kevyen liikenteen väylät parantaisivat liikenneturvallisuutta tuntuvasti, mutta jo valmiitkin suunnitelmat viivästyvät ja poikkeuksetta syynä on rahanpuute.

Suomalainen autoilija on valtiolle ehtymätön lypsylehmä, ylivertainen veronmaksaja. Valtaosa autojen ja polttonesteiden lukuisten verojen tuotoista päätyy valtion menojen yleiskatteeksi ja vain vähäinen osa verotuloista käytetään teihin ja liikenneturvallisuuden parantamiseen. Yksin tällä perusteella suunnittelujohtaja Pusan huoli tiemäärärahoista on oikeutettua.

Kunnollinen tiestö on myös julkinen peruspalvelu, johon kansalaisilla on jakamaton oikeus. Jos kansallisomaisuuteen luettavan rakennetun tieverkoston ylläpito laiminlyödään, kalliiden peruskorjausten lasku kasvaa vuosi vuodelta. Tällainen on väärää säästöä ja ongelmien sysäämistä huomiseen, pahimmillaan tulevien sukupolvien ja tienkäyttäjien maksettavaksi.

Suomi on harvaan asuttu pitkien etäisyyksien maa, jossa kattavan tieverkon merkitys korostuu. Tiemäärärahoja ei missään nimessä voi pyyhkiä pois päivänpolitiikan esityslistoilta.