Pääkirjoitukset

Hyvät neuvot enemmän kuin kalliita

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen vaatii Lännen Median haastattelussa poliitikoilta kovaa johtajuutta, ”kykyä leikkauksiin ja kirkkaisiin arvovalintoihin” (HäSa 22.10).

Johtajuusvaatimus kohdistuu etenkin pääministeri Alexander Stubbiin (kok.) ja valtiovarainministeri Antti Rinteeseen (sd.). Hallituksen johtokaksikkoon katsovat myös kaikki tavalliset virtaset.

Hyvät neuvot ovat Suomen taloustilanteessa enemmän kuin kalliita. Kaikkia odotuksia ei voi ladata Ruotsin entiseltä valtiovarainministeriltä Anders Borgilta tilattuun raporttiin.

Tilannearvioinnilla on jo tulenpalava kiire.

Pahasti kesken olevien rakenneuudistusten eteneminen on nykyisen hallituksen vastuulla. Sen arviointiin ei asiantuntijoita tarvita. Asia on tiedossa jokaisessa kulmakuppilassa.

Erkki Virtanen on mies useiden tärkeiden talouspoliittisten päätösten takana. Hän muistelee lämmöllä Paavo Lipposen (sd.) 1990-luvun laman jälkeistä ykköshallitusta, joka uskaltautui tekemään julkiseen talouteen 20 miljardin markan tervehdyttämisohjelman, vaikka talous oli jo menossa parempaan suuntaan.

On tunnettu viisaus, että etenkin hyvinä aikoina pitää säästää. Valitettavan harvoin se tulee kuitenkaan poliitikoille edes mieleen.

Vaalikevät kajastaa jo. Siksi nyt on kuunneltava juuri Erkki Virtasen kaltaisia asiantuntijoita.

Alexander Stubbilla ei ole ollut kansalle juuri muita kuin huonoja uutisia. Lisäksi Stubb on uskaltanut puhua vakavasti talouskurista. Se on isänmaallista, mutta ei voi olla vaikuttamatta hänen puolueensa gallupkannatuksen alamäkeen.

Kansliapäällikkö Erkki Virtasen ja tiistaina eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kuulemien talousasiantuntijoiden yhteinen viesti on sellainen, että Suomen talousahdinko jatkuu vielä pitkään.

Kansliapäällikkö Virtanen liputtaa reilusti 1990-luvun lopun kaltaisia menoleikkauksia, eli antaa tukensa pääministerin vaatimalle tiukalle talouskurille.

Menoleikkausten kovuudellakin on kuitenkin rajansa. Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparanta varoittaa talouskurin liiasta kiristämisestä. Se olisi hänen mukaansa ”kaikkein pahinta”.

Säästökirveellä on vielä runsaasti töitä, mutta Suomea ei saa silti kuristaa hengiltä.

Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman oli kollegaansa maltillisempi. Hänen mukaansa sekä elvytystä että menoleikkauksia voidaan harkita samanaikaisesti.

Elvytystä on Suomelle suositellut muun muassa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF.

Julkisia investointeja voitaisiin tehdä Korkmanin mukaan etenkin kasvukeskuksiin.

Elvytyshankkeet voivat olla paikallisesti merkittäviä, mutta isoihin ja pitkäaikaisiin talouden rakenneongelmiin ei kannettu vesi kaivossa auta.

Suomen taloudessa on laajasti lakkautetun metsä- ja elektroniikkateollisuuden kokoinen aukko. Sitä ei hätäaputyömailla paikata.