Pääkirjoitukset

Hyvinvointivaltio kestää kriisinsä

Kansakunnan yhtenäisyys on perinteisesti keskeisin teema vuodenvaihteen katsauksissa. Tällä kertaa vuoden vaihtuessa on aiheellista esittää huoli hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.

Julkisin varoin ei voi ylläpitää kaikkia sellaisiakaan palveluita, joita on totuttu pitämään osin itsestään selvyyksinä.

Asioiden suhteellisuus on syytä muistaa: hyvinvointivaltion perustaa kuten esimerkiksi kansalaisten sosiaaliturvaa ei olla romuttamassa. Toistaiseksi esillä on ollut sittenkin vain kevyitä viilauksia pintakerroksiin.

Suomalainen perusta on edelleen vahva. Yhteiskunta huolehtii edelleen heikoimmistaan ja muun muassa vanhuksistaan, eivätkä perusarvot kuten oikeudenmukaisuus ja suvaitsevaisuus ole menettäneet merkitystään.

Yhteiskunnallisille asioille tyypillistä on niiden tavaton monimutkaisuus, joka on vaarassa vieraannuttaa tavalliset kansalaiset lopullisesti päätöksenteon mekanismeista. Tästä tyyppiesimerkki on ollut sote-uudistus, josta asiantuntijatkaan eivät ole olleet kaiken aikaa perillä. Uudistuksiin tarvitaan ryhtiliike, jossa asiat kerrotaan, ei siansaksalla mongertaen, vaan selvällä suomella.

Useissa erittäin kalliiksi koituvissa asioissa kuten terveyspalveluissa on kysymys yksilön ja yhteiskunnan vastuunjaosta. Tasaisesti kaikille kaikkea -politiikka ei läheskään aina lyö leiville.

Aikaisempaa useammilla suomalaisilla on esimerkiksi mainiosti varaa maksaa itse omasta terveydenhoidostaan.

Rajanveto yksityisen ja julkisen välillä on muutenkin vähin erin hälvenemässä, eikä siinä pidä nähdä ideologisia mörköjä.

Myös hyvinvoinnin perustaa luova koulujärjestelmä on edelleen vahvalla pohjalla, vaikka ei paistattelekaan enää kansainvälisellä ehdottomalla PISA-huipulla. Kuluneena vuonna koettu ”arvonalennus” on otettava pelkästään opetuksena.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kantaa vakavaa huolta nuorten syrjäytymisestä ja sen ennalta ehkäisystä. Presidentti tekee juuri sitä mitä hänen pitääkin: toimii suunnannäyttäjänä. Suomi tarvitsee kaikkia nuoriaan yhteiskuntaa rakentamaan.

Tulevaisuuteen voidaan suhtautua erittäin luottavaisesti vuoden 2014 alkaessa.

Merkkejä syvien yhteiskunnallisten railojen avautumisesta ei ole, eikä sellaiseksi käynyt varsinkaan Tampereen itsenäisyyspäivän mellakointi. Ensimmäistäkään uudistusta ei ajeta demokraattisessa maassa jääkiekkomailoin ja kadulla elämöiden.

Vuonna 2013 Nokian matkapuhelinliiketoiminta myytiin Microsoftille, mikä saattoi lopulta olla jopa Nokian pelastus.

Uutisvirtaan sisältyi monenmoista muutakin kuohuttavaa, josta jatkuvassa murroksessa elävä media raportoi: Talvivaara, Pekka Himanen, Heidi Hautala, Helsingin huumepoliisi, Anneli Auer ja Sini Saarela saivat jatkokseen syysmyrskyt ja lopulta joulutulvat.

Merkityksiä ja selityksiä joudutaan edelleen toisinaan odottamaan, vaikka ajan henki ovatkin netti ja nopeus, myös vuonna 2014.