Usein seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhreja ei Suomessa vieläkään tunnisteta riittävän hyvin. Esimerkiksi vankiloissa uhreja tunnistetaan edelleen hyvin vähän, kuten Hämeen Sanomat (14.7.) uutisoi. Suomea on myös kansainvälisesti kritisoitu asiasta.
Vastuuta ongelmasta kantaa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, joka toimii Maahanmuuttoviraston alaisena osaamiskeskuksena.
Vasta julkaistussa puolivuotiskatsauksessa linjataan, että olisi ensisijaisen tärkeää kouluttaa muun muassa vankiloiden työntekijöitä tunnistamaan ihmiskaupan uhreja.
Vastaavaa koulutusta järjestettiin viimeisten kahden vuoden ajan esitutkintaviranomaisille EU:n tuella, mutta hanke päättyi kesän alussa.
Tästedes kaikki rajavartijoiksi ja poliiseiksi opiskelevat saavat peruskoulutuksen ihmiskaupasta. Se on hyvä alku, mutta koulutusta tarvittaisiin laajemmin yhteiskunnan eri toimijoille.
Uhrien ohjaaminen avun piiriin kunnista, lastensuojelusta, terveydenhuollosta ja kuten mainittua, vankiloista, on hyvin harvinaista, vaikka näillä aloilla tiedetään liikkuvan ihmiskaupan uhreja.
Näiden alojen työntekijöitä pitäisi kouluttaa uhrien tunnistamisessa, sillä auttamisjärjestelmä ei itse tee lainkaan etsivää työtä.
Heinäkuussa ylitarkastaja Terhi Tafari kertoi Hämeen Sanomille, ettei vankilaviranomaisia kouluteta tunnistamaan ihmiskauppaa resurssipulan takia.
Vaikka Suomessa on tunnistettu enemmän mahdollisia ihmiskaupan uhreja kuin koskaan aiemmin, se ei tarkoita, että läheskään kaikki heistä olisivat saaneet tarvitsemaansa apua.
Vasta avun piiriin otettu henkilö katsotaan mahdolliseksi ihmiskaupan uhriksi. Tämän jälkeen henkilö voidaan virallisesti tunnistaa ihmiskaupan uhriksi.
Ennätyssuuret asiakasmäärät ovat aiheuttaneet viivästyksiä hakemusten käsittelyyn.
Esityksen käsittely voi kestää yli kuukauden ja uhri-statuksen virallistaminen vuosia. Onko tämä inhimillistä kohtelua, kun kyseessä on uhri, eikä tuomiotaan odottava rikollinen?
