Pääkirjoitukset

Ikävät päätökset jäivät vaalipaineissa tekemättä

Ikävistä päätöksistä pääsee tälläkin tavalla: siirtämällä, valtion tukeen ja lisävelkaan tarttumalla. Tulopohjan pettäessä on terveessä taloudenpidossa löydyttävä säästöjä.
Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston kokoukset on keväästä alkaen pidetty etänä. Puheenjohtaja Sari Myllykangas (sd.) johtamassa kokousta Raatihuoneen valtuustosalissa. Kuva: Pekka Rautiainen
Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston kokoukset on keväästä alkaen pidetty etänä. Puheenjohtaja Sari Myllykangas (sd.) johtamassa kokousta Raatihuoneen valtuustosalissa. Kuva: Pekka Rautiainen

Kukaan ei sitä myönnä, mutta jokaisen vaalikauden lopulla ne ovat aina kunnallisten päätösten taustalla: tulevat vaalit.

Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto pitäytyi aivan liian pitkässä budjettikokouksessaan visusti erossa kaupunkilaisten kenties eniten inhoamasta: veronkorotuksesta.

Edes tähän asti veroruuvia aika estoitta kiristäneet demarit ja vasemmistoliitto olivat kääntävinään kelkkansa. Viime hetken selitys löytyi kuin Manulle illallinen kiinteistöverojen siirtyvistä tilityksistä.

Kukaan ei halua kuntavaalikeskustelussa leimautua veronkorottajaksi, vaikka kaupunkilaiset miten verojaan rakastaisivatkin.

On poliittisten korttien piilottamista luoda sellaista käsitystä, että valtuuston linja olisi asiassa herttaisen yksimielinen. Se kun ei ole. Veroprosentti on esillä taas ensi vuonna uudessa valtuustossa.

Etukäteen kokoomusjohtoinen kaupunginhallitus oli tiukkana vaatimassa kulukuria: rakenteisiin ja ”seiniin” piti uskaltaa koskea, jotta taloutta voidaan hilata terveemmälle pohjalle. Valtuustoon tullessaan karu todellisuus muuttui esillä olleita mielipiteitä ja arkitodellisuutta myötäileväksi. Taas opittiin, että kuntalaisvaikuttaminen kannattaa.

Myllymäen koulua ei lopetettu, vaan korjataan miljoonilla, Sairion päiväkotia ei lopetettu, vaan korjataan. Avoimen kerhotoiminnan palveluseteleitä ei leikattu. Pitäjienkin ääntä on kuunneltu. Lammin lukio jatkaa ja ennen kaikkea keskustelun keskiöön noussut Alvettulan kyläkoulu ja myös päiväkoti. Ojoisten ja Idänpään terveysasemienkaan kohtalonkello ei soinut ainakaan lopullisesti.

Hämeenlinnan kuntatalous elää parempia aikoja odotellessa. Niiden tulosta vain ei ole valitettavasti mitään varmuutta. Nyt eletään samaa kaavaa kuin valtiontalous korona-aikana: silmät kiinni ja velaksi.

Ikävistä päätöksistä pääsee tälläkin tavalla: siirtämällä, valtion tukeen ja lisävelkaan tarttumalla. Tie ei kuitenkaan ole loputon.

Tulopohjan pettäessä on terveessä taloudenpidossa löydyttävä rohkeutta hakea säästöjä, joilla on taipumus olla sitä kipeämpiä, mitä pidemmälle niitä siirretään, valitettavasti.