Pääkirjoitukset

Ilmaista pysäköintiä ei ole

Pyhän peltilehmän pysäköinti Hämeenlinnan ydinkeskustassa herättää suuria tunteita.

Pysäköintiteemasta kiivailtiin viikolla valtuustossa.

Kaupungissa näyttää olevan kolme pysäköintipuoluetta.

Joidenkin mielestä pysäköintiasialle ei tarvitse tehdä mitään. Tulee vain katsoa mitä tapahtuu, kun moottoritien kate on valmistunut. Sen jälkeen saa reagoida, jos tarvetta ilmenee.

Torinaluspysäköinnillä on joitakin äänekkäitä puolustajia ja vielä enemmän äänekkäitä vastustajia. Useimmiten keskustelu lähtee siltä pohjalta, että torin alle pysäköinti tuhoaisi torin pysyvästi. Näin ei ole.

Kolmas pysäköintipuolue tunnistaa tarpeen korvata poistuvia pysäköintipaikkoja, mutta haluaa vaihtoehdon torinaluspysäköinnille.

Katse kääntyy linja-autoasemalle, jossa tilaa riittää. Rakenteeltaan vanhanaikainen linja-autoasema laajoine kenttineen seisoo tyhjän panttina kaupungin parhaalla paikalla.

Siellä on kuitenkin hyvin kallista mennä kovin syvälle maan alle, koska vesi tulee vastaan. Alue on vanhaa täyttömaata.

Pysäköintikeskustelu kuulostaa välillä siltä, että kannat on lyöty lukkoon tutustumatta asiaan liittyviin selvityksiin.

Olisi vastuutonta jättää pysäköintiasia sikseen ja vain odottaa, mitä tuleman pitää. Muutaman vuoden kuluttua edessä olisivat kalliit hätäratkaisut.

Torin vaihtoehtoa puoltaa se, että sieltä olisi kaikkein lyhin matka keskustan liikkeisiin ja asiointipisteisiin.

Ratkaisulla etsitään kuitenkin pääasiassa lääkettä pitkäaikaispysäköinnin ongelmiin. Se tarkoittaa kiinteistöjen velvoitepysäköintiä ja työmatkapysäköintiä.

Luulisi, että työmatkalaisten näkökulmasta on saman tekevää, löytyykö parkkipaikka torin vai linja-autoaseman vaiheilta.

Pysäköintilaitoksen rakentaminen linja-autoasemalle tulee todennäköisesti edullisemmaksi kuin torin alle, jos laitos tehdään pääosin maan päälle.

Tällöin herää kysymys, voidaanko pysäköinnille uhrata kaupungin lähes paras paikka järvinäköaloineen.

Monen poliitikon mielessä siintelee ajatus kaavoittaa osa linja-autoaseman aukiosta asumiselle. Tonttien myynnistä kilahtaisi mukavasti euroja kaupungin kassaan.

Yhtenä argumenttina pidetään aina sitä, että kaksi pysäköintitaloa seisoo nyt tyhjillään. Piakkoin loputkin ilmaispaikat ovat keskustasta häviämässä.

Tällöin tullaan perimmäisten kysymysten äärelle. Kuinka pitkän matkan autoilija on valmis kävelemään saadakseen ilmaisen parkkipaikan? Mikä on kohtuullinen hinta esimerkiksi työmatkapysäköinnistä? Onko liike-elämä valmis osallistumaan kustannuksiin?

Päättäjien on pysäköintiratkaisussa pohdittava myös se, maksetaanko pysäköintipaikat jokaisen veronmaksajan vai palvelua käyttävän pussista.